448

03.04.2024

KOULUN TAKATALVI

Eilen ei satanut pelkästään lunta. Jäätävä sää saavutti myös sydämet kouluampumisen vuoksi.

Haavojen sitomista ja pelkojen poistamista riittää vuosiksi eteen päin. Yhteiskunta suruvalittelee ja vakuuttaa tekevänsä kaikkensa tilanteessa, jossa nämä murhenäytelmät toistuvat tavan takaa. Poliisi kertoo, että kouluhälytyksiä tehdään noin kerran pari viikossa! Miksi me vielä pyörittelemme peukaloitamme! Tutkimuksista ei ole mitään hyötyä ellemme me ole valmiita panemaan asioita toimeen maksoi mitä maksoi. Taloudelliset kustannukset eivät saa olla este suojella lapsiamme. Meillä on koulupakko. Pitäisi olla myös turvallisuuspakko!

Opiskelu- ja koulumaailmassa vuosia työtä tehneenä totean valitettavasti, että kyllä siellä ollaan perin avuttomia ja kädettömiä. Opetustyön lisäksi opettajat hoitavat myös sosialityöntekijän virkaa. Miten ihmeessä heille voidaan vielä sälyttää vartijan ja turvahenkilön perustehtäviä edes ihan vain asennetasolla. Koulut eivät ole tässä yksin. Meillä on valtavasti yleisiä tiloja, jotka ovat avoimia kenen tahansa mennä tai tulla: päiväkodit, sairaalat, kirjastot … Aniharvoissa korkean tason virastoissa työskentelevät vartijat tai aulavalvojat, jotka pahimman kriisin tullen voivat hyvässä lykyssä vaikuttaa muiden turvallisuuteen. Niin, emme voi elää arkea kankeassa vankilamaisessa yhteiskunnassa. Ei ole mahdollisuutta poistaa kovin montaa riskitekijää, sillä koulussakin riskit voivat tulla ulkoa tai koulun sisältä. Veitsiä ja saksia löytyy kyllä käytettäväksi vasaroista puhumattakaan. Jos joku haluaa aseentapaisen, se kyllä vähälläkin mielikuvituksella löytyy käytettäväksi.

Se etsimämme suuri vastaus ja älypamaus tähän ongelmaan ei löydy tavanomaisista ratkaisuista.

Ajatusten on pakko ohjautua uusille urille. Tiedämme, että ihmisen aivot ovat valmiit vasta noin 25 vuoden iässä. Samalla alkaa myös niiden rappeutuminen. Moraali ja vastuukysymykset ja empatia ovat aivotyön hienosäätöä – tuskin ensimmäisenä vaikuttamassa, kun viha ja raivo ottaa mittaa ihmisen toiminnasta. Toisille nämä hienosäätötaidot eivät kehity koskaan ja monelle ne jäävät vaillinaisiksi – miten muuten me voisimme ymmärtää tämän yhteiskunnan väkivaltaistumista.

Mielestäni kenelläkään ihmisellä ei saa olla sellaista aikaa, että hän ei olisi rikosoikeudellisessa vastuussa! Kun on kysymys lapsen tekemistä rikoksista – vanhemmat vastaavat niin kauan, kun laki suojaa lapsen tietämättömyyttä ja kypsymättömyyttä. Vastuun kantajaa ei vain yksinkertaisesti voi olla olematta. Tieto siitä, että vanhempana maksan lapseni kolttoset ja kovat korvaukset vankilatuomion vaihtoehtona – saanevat aikaiseksi vanhempien ryhtiliikkeen. Ei ole sama missä keskenkasvuiset luuhaavat ja mitä he milloinkin keksivät tehdä. Lapselle ei saa muodostua sellaista kuvaa, että eivät ne voi minulle mitään tehdä.

Turvaa ei tule myöskään ilman taloudellisia kustannuksia. Joudumme luopumaan myös monesta mukavuuteen vaikuttavasta asiasta. Olen varma, että koulualueiden kattava aitaaminen auttaa vähän. Valvontakameroita pitäisi olla joka sopessa, myös luokissa! Valitettavasti lapsen oikeus yksityisyyteen menee harkittavksi ja poistettavaksi reppujen ja taskujen osalta. On voitava varmistaa! Koko henkilökunnan viestintäkanavan on toimittava: jos se pelaa liikenneasemilla, pelaa se myös kouluissa ja muissa laitoksissa: hälytys on välitön ja yhtäaikainen jokaiselle vastuuta kantavalle. Eikö koulun yleinen kuulutuslaitteisto riitä. Ei riitä, koska on mentävä kuuluttamaan ja kysyttävä, kuka kuuluttaa ja mitä ja samalla laitteista soisi tulevan ulos muutakin kuin krahinaa.

Ampuma-aseiden kohdalla pitää aseen omistajan vastata laitteesta koko ajan. Jos leväperäinen aseen säilyttäminen tai lainaaminen tulevat kysymykseen, minkäänlainen selitys ei poista vastuuta ja korvausvelvollisuutta. Mitä hyötyä on aseen lukitsemisesta kaappiin, jos jokainen tietää, missä avainta säilytetään!