tuija.suistomaa@live.fi
Uusin teksti ensimmäisenä tervetuloa-jälkeen!
Maailmankuva muodostuu siitä, millaisesta luukusta ja kuinka monesta luukusta katsoo asioita ja tapahtumia. Joillakin on tynnyrinreikä, toisilla kissanluukku! Parasta olisi avartaa katselukenttää ison ikkunan verran ja vielä toisenkin. Nykyään laitetaan lasiseiniä. Minä sanon: hyvä!
Helle tai ei, nyt tulevat kuumat paikat kuitenkin! Polttakaa nyt takkoja ja saunanuuneja niin kauan kuin voitte ja saatte. Pitkään on julkinen keskustelu ja uutisointi mennyt piipusta sitä rataa, että kansa kuolee lämmityksen ja kylpemisen aiheuttamiin pienhiukaspäästöihin. Energia kallistuu ja kodit kylmenevät, mutta ei saa polttaa puuta muuta kuin kunnolla ja taidollisesti, että naapuri ei pökrää kauppamatkalla. Mikä on sitten kunnollisesti ja taidollisesti? Pari vuotta vielä saatte vatuloida tulisijojenne kanssa, sitten ne on muurattava sakkojen ja tarkastusten uhalla umpeen. Jos takassa palaa liian iso kynttilä ikään kuin muisteluja ja lämmönväristyksiä mieleen nostattavana mielikuvana – rapsahtaa postiluukkuun varoitus: ei pidä leikkiä tulella!
Varsinainen kuuma pala on kuitenkin häirintä sen kaikissa muodoissaan! Nyt on vanhan kehäketun ajatukset päälaellaan, kun hyvät tavat pitää kirjata lakiin. Peruskoululaisille kerrotaan, että jokaisen ihmisen ympärillä on näkymätön suoja-alue, jota ei saa ylittää muuten kuin luvan kanssa. Tämä koskee fyysistä kontaktia. Sanallinen häirintä johtaa suun pesemiseen saippualla. Mäntysuopaa häpeän kanssa kirjaimellisesti tai virtuaalisesti maistaneena saattaa jäädä mieleen, mikä on sopivaa ja mikä sopimatonta. Harjoittelu tekee mestarin, ei saippua!
Joku on kosketellut jotakuta saunassa. Älä siis vain vahingossakaan horjahda toista kohti, mielummin kiukaaseen, muuten olet iltapäivälehtien etusivuilla ja työttämänä. Varsin fyysisen kulttuurin kasvattina tulen joutumaan pulaan jos toiseenkin – arvaamattomaan. Olen oppinut halaamaan ja pussaamaan ilman minkäänlaista seksuaalista värinää. Se on ollut suvun tapa! Miten siis toimin? Voinko tehdä kansalaiskyselyn kosketusrasismista. Minua syrjitään, kun ei anneta halata ja rutistaa kaikkia oikein olan takaa.
No, ei pidä provosoitua vaikka kuinka provosoitaisiin! Nykyään ei menisi vitsistä. Silloin vielä naurettiin makeasti. Tuurasin rehtoria ja minulta kysyttiin, että mitäs tykkäsit. Tykkäsin paljon, ainut haitta kyllä oli, että oli liian vähän seksuaalista häirintää. Nyt tiedän, että se oli sopimatonta. Niin tämäkin. Läksytin pahaa aavistamattoman, mutta näin meidän kesken kyllä tosi törpön tyypin. Mies istui samassa kahvipöydässä opettajainhuoneessa itseni ja toisen naisen kanssa. Makeasti ja hunajaisesti hymyillen mies sanoi sille toiselle naiselle, että on niin ihanaa istua kahvilla kauniin naisen – siis yhden, kanssa. Annoin spontaanisti oppitunnin! Pitää olla tosi törppö, että seurassa tekee toisesta naisesta näkymättömän. Ei kuule käy laatuun ja luulenpa, että tuollaisella lumovoimalla istut kohta yksin kahvikuppeinesi. Hyi! Ja häpeä! Sokeri kävi mauttomaksi ja kahvi kiiri väärään kurkkuun – mutta tulipahan kansainvälisyyskasvatusta vaikka sitä ei pyydettykään!
Häirintäkeskustelussa ja toiminnassa en yhtään tykkää siitä, että naisesta tehdään uhri. Kyllä, raiskaukset ja väkivaltaiset päällekäynnit ovat oma lukunsa – mutta että nainen ei mitenkään nykymaailmassa selviäisi hölösuiden ja pepulle taputtelijoiden seassa. Muistelin äitini antamia oppeja päällekäyvistä miehistä: sormet silmämuniin ja terävä potku munille; siinä jää aikaa pyrähtää karkuun. En kommentoi. Uhriko? Ei sentää! Kapakan melskeessä pepunpuristaja sai elämänsä yllätyksen. Ei arvannut tarraavansa voimallisemman naisen ahteriin. Raivelista tuli seinälle nostetuksi ja siinä sätkytellessään sai vielä kysymyksenkin, että mitäs miehellä oli asiaa.
Vaikka en vieläkään näytä Elisabeth Taylorilta, olen saanut kiitosta ja kannustusta jopa ulkonäöstäkin. On ollut sujuvaa ja soljuvaa taitopuhetta ja törppöjä törähtelyjä. Takapuoli on tullut häirityksi ja hampaaton Simo on nostanut pienen kesätyöntekijän korkealle jauhosäkkien päälle. Siitä on pakko liukua alas vaate vyötärölle kääriytyneenä. Kaikesta olen selvinnyt sairastumatta. Joitakin olen kiittänyt, useimmille nauranut päin naamaa. Haluaisin häirintälakiin huumoripykälän!