479

28.05.2024

MILTÄ NÄYTTÄÄ

Tätä puuta ei ole halattu rakastavasti, rajusti kylläkin. Kunnan tekninen toimi ei pysty poistamaan kaikenlaista vandalismia, vaikka kuinka yrittäisivät. Kunta tuo uimarannan grillikatokseen puut, pelit ja vehkeet. Ei riitä! Nykyinen sukupolvi ei osaa sytyttää tulta rutikuiviin halkoihin vaikkapa paperinenäliinalla. Pitää repiä tuohi kasvavan koivun kyljestä. Hävettävää. Peruskoulun on siis selvänä johtopäätöksenä aloitettava tulenteon opetus jo tulevana syksynä! Aina on joukossa piilolommoutunut tai peräti mätä omena.

Miltä näyttää ja mitä pitäisi ajatella! Hevoskastanjasiskon korpitilan maille ilmestyi Aftonbladetin toimittajien auto Ruotsin rekkareissa. Hej på dig! Halusivat tehdä haastattelun rajakansan tuntemuksista Putinista ja rajan yli yrittävistä. Pelottaako? Miten aiotte toimia, jos yllättävää tapahtuu. Nojatkaa nyt siihen rajavartiolaitoksen asettamaan merkkikavalgadiin ja pussatkaa vaikka vähän, ainakin halailkaa, että hyvin pyyhkii, herrat nauraa … Siinä vaiheessa siskokin havahtui kysymään ihan vain varmistamiseksi, että mihinkäs lehteen te tätä haastattelua teettekään. Tosin ei vielä oltu ehdotettu kaula-aukon laajentamista tai muuta sopimatonta. Huh, ajattelin jo, että Seiskaan tai johonkin muuhun, jopa aikuisviihdelehteen otsikolla Rajarakkautta – molemmin puolin. Ajateltavaksi jää se tosiseikka, että mitä kulisseissa tapahtuu, kun toimittajat laitetaan asialle noinkin pitkän matkan takaa tunnustelemaan ja haistelemaan.

Opintonsa päättävät nuoret vertailevat nyt saavutettuja tuloksia niihin tavoitteisiin, jotka tuli asetetuksi. Elämän perspektiivi ylettyy vasta lähitulevaisuuteen. Vanhana sitten miettii, oliko kysymyksessä omat vai muiden asettamat haaveet ja halut. Valitsinko tieni yhteiskunnan ehdoilla: korkea koulutus, huikea palkka – vai tavoittelinko sitä, mitä pieni lapsi minussa niin hartaasti toivoi ja odotti. Yleensä yhteiskunta voittaa aina. Yhteiskunta kärsii menestymisessä ja onnessa kapea-alaisuuden näkökulmasta. Se tunnistaa vain menestyjät, tavallisia ei mainita. Loput ovat kylähullujen kansiossa merkillisinä poikkeavuuksina, vaikka heilläkin on halunsa ja tavoitteensa. Vanhana sitten vain katsoo, että tällaista tuli vaikka toisenlaista tavoittelin. Lapsi minussa haluasi aina olla Elisabeth Taylorin näköinen. Tämä on mahdottomuutena menetetty tositilanne. No sitten se lapsi halusi kirjallisuuden pro Finlandia palkinnon. Eivät kuulkaa anna sitä määrästä, peräänkuuluttavat laatua. Ohi siis meni. Ja kolmas pienen ihmismielen toivomus oli saada suuri pitkävartisten punaisten ruusujen puska salaiselta ihailijalta. Kallis haave tähän maailmanaikaan ja taloustilanteseen; miehet eivät ole enää romanttisia, eikä heitä toki voi siitä syyttää ryppyjä peilistä tarkasteltaessa. Yhteiskunnan näkökulmasta onnistuin kuten miten jotenkin ilman, että koin sen suurempaa iloa tai innostusta. Asteikolla 1-10 antaisin kutosen. Lapsenmielen haaveiden tarkastelu tuottaa hylätyn. Ainut asia, jota voin vielä tavoitella ilman onnistumisen odotuksia on tuo ruusupuska. Siis, jos joku tuntee piston sydämessään, alkaisi olla viimeiset hetket toteuttaa niin kovasti haaveiltu toive. Tosin maailman näkökulmasta näin hassuja haaveilevalle ei oikein tahdo löytyä sijaa. Mutta siihen, saavutinko vai jäikö saamatta. Sano sinä!