ULKONÄKÖPAINEITA! Tiedä häntä, millaisen hinnan joudun maksamaan avoimuudestani ja rehellisyydestäni – mutta näin kävi. Sisäinen itsekasvatusjärjestelmä vai superegoko lienee kasasi syyllisyyttä sydämeen. Miten minä nyt tällä tavalla ja tällaisilla ajatuksilla, tämä en ole minä! Siitä huolimatta huomasin katseen ja ajatuksen yhteyden: hyvä tavaton, että on ihmistä rangaistu tuollaisella ahterilla, miten tuo ihminen kehtaa kulkea puolialastomana hyllyen sieltä ja täältä … Mitä se minua liikuttaa, ja millaisilla omilla avuilla muka voin arvostella toista … Top tykkänään Tuija! Miksi näet vain rumia ihmisiä ympärilläsi? Kohteet kolahtivat! Ymmärsin, että elän toden totta niin manipuloidussa ulkonäkömaailmassa, että en enää itsekään erota luonnollista luonnottomasta! Tiedotusvälineiden syytämät mallivartalot ja kuntosaliuskonto kasvattavat meitä poikkeuksellisen väärään suuntaan. Ja sitten vielä ihmettelemme, miksi nuoret muuttuvat kehokielteisiksi ja kiusatuiksi.
Parannusta tehdessäni sattui hassu juttu. Parkkipaikalla pysähdytti minut nuoren äidin alaston takamus, joka pyllistäytyi ulos auton takaovesta. Menossa oli kai pienokaisen hoitohetki. Mutta miksi äidillä ei ole housuja? Hieraisin silmiäni ja kuuntelin tuntojani. Mutta vieressä seisova mieheni näki ja koki saman asian. Vanhemmiten refleksit hidastuvat, siksi seisoimme vain ja seurasimme tapahtumien kulkua ällikällä lyötyinä. Hetken päästä äiti ponnistautui ylös seisomaan auton kupeelle. Ja kuin taikaiskusta hänellä olivatkin trikoot yllään. Oli siis käynyt niin, että trikoiden kudelma yhdistettynä oikeaan valaistukseen teki vaatteesta täysin läpinäkyvän. Kysymyksessä ei siis ollutkaan houkutusjuttu eikä itsensäpaljastaja – vaan vaateteollisuuden uhri! Miten auttaisimme häntä!
Omaan ongelmaan palatakseni, rumuuden näkeminen toisissa saattaa ollakin oma pakomatka omasta karmaisevasta todellisuudesta. Kukaan ei valmenna vanhuuteen ja sen tuomiin valumavikoihin. Ensin alkavat riippua luomet ja ihminen muuttuu kirjaimellisesti näköalakyvyttömäksi. Leikkausjonosta hoitoon päästyä aikaa on kulunut niin paljon, että paremmalla näkemisellä on selittämistä. Miksi minulle on kasvanut valtavat kulmakarvat? Ei ihmeessä. Ei ole kysymys kulmakarvoista vaan valuneesta otsanahkasta, joka on tuonut hiusrajaa reilusti alemmaksi. Sen jälkeen erottuvat kaksoisleuat. Painonpudotus on vain pahentanut asiaa: pullavat renkaat ovat muuttuneet – niin kuin meillä suvussa sanotaan – kalkkunan heltoiksi tai suku-uruiksi.
Aino-tädillä leuan alapuolinen osa täyttyi ilmasta ja puhallettu pussi ilmaa ulos päästäessään muodosti urkupillejä tapailevan ääntelylaitteen, jota laulukalustoksi kutsutaan. Muutoksia tapahtuu myös sisätiloissa. Yhtä äkkiä huomaat viihtyväsi suu avoimena ja pidättäväsi sisääntuloilmaa kuin pallolaajennuksessa ikään. Poskipussit valahtavat hampaiden väliin ja haittaavat sekä syömistä että puhumista. Aina on siis lihaa leivän päälle! Muista sisäisistä jutuista suostun kertomaan vain ajanvarauksella ja maksusta – paitsi tästä: tulee päivä, joka ei varoita itsestään. Lihaskuntoliikkeistä huolimatta vatsan seudulle laskeutuu lerppa, nahkapussi, joka pyrkii vetoketjujen väliin. Sen voi piilottaa muissa kamppeissa, ei kuitenkaan uimapuvussa. Eikä se jätä hyppimättä ihan omaa tahtiaan salilla zumpatessa.
Kuvasta: nuoret tekivät muuttoa ja sohvakalustosta piti poistaa jalat, että kalusteet mahtuisivat ulos ovesta. Perheen nuorin käytti tilaisuuden hyväkseen. Katso äiti, tein sinun kuvasi! Itse olisin yrittänyt ehkä pelkkää palikkatornia! Mutta siitä ei päästä mihinkään, että kyllä kauneus on katsojan silmissä. Tahtoisin sellaiset silmät!
Jaa tämä sivu