tuija.suistomaa@live.fi
Uusin teksti ensimmäisenä tervetuloa-jälkeen!
Saisiko olla? Sitä saa, mitä tilaa! Juurihan kerroin, että piti saada uusi pyykkäri salamapostina jyrinän kanssa rikkoutuneen tilalle. Ja mitä tulikaan tilatuksi? Sain koneen, joka matkii minua. Paheisiini kuuluu tahdoton hyräily tai laulaminen ihan sanojen kanssa -taukoamatta. Perhe on kurkkua myöten täynnä, mutta nyt olen muuten minäkin. Muistattehan, että käkikello, joka lauloikin laulurastaan tavoin, ilmoittaa meille täydet tunnit persoonallisesti aina kolme minuuttia vaille. Ja nyt meillä on pesukone, joka laulaa ja vilkkuu kuin diskoteekki sekä ohjelmaa asennettaessa että työnsä lopetettuaan: ihan oikea musiikkikappale … voitteko kuvitella! Perheellä on korvatulpat ja jos ne unohtuvat, ainakin synkkä naama! Alan ymmärtää äänisaasteesta jotakin. Ensin hiljennän tekokäen. Pesukonetta en osaa käsitellä. Siksi omaa laulua on ehkä sittenkin säännösteltävä! Edellisessä blogissani viivähdin keskitysleirillä. Siellä oli katolinen nainen, joka polvistui joka päivä rukoilemaan ääneen ja laulamaan päälle päätteeksi. Yrittivät vaientaa kopsimalla milloin milläkin tavalla, lopulta antoivat periksi ja – laulaa! Raamattu opettaakin meitä osoittamaan kiitosta ja kunnioitusta Herrallemme virsin, lauluin ja psalttarein – ei mekkaloimalla muulla tavalla.
Piti kirjoittamani ihan toisesta aiheesta! Vakavasta! Kuva-aihe antanee jonkinlaisen vinkin! Ennen näet kuljeskeltiin ohranjyvä silmässä, nykyihmisellä on mahdollisuus tehdä matkaa puurotarpeet käden selkämyksessä. Suomessa ja Ruotsissa on nyt sirutettu vapaaehtoisia halukkaita laittamalla riisinjyvän kokoinen siru käden selkään. Ei sirussa vielä kai ole täydellisiä pankkitietoja, mutta maksaa voi ainakin juomat. Ovet hienostoglubille aukeavat heti kättelyssä – kädenselkää vilauttamalla. Kovasti on näitä kenraaliharjoituksia siellä ja täällä – ja mikä kavalinta, hienostunutta ja pikkuhiljaista tavallisen todellisuuden luomista turvallisesti totuttamalla. Näin ihminen näkee näkemättä ja kuulee kuulematta! Lohduttivat, että paikanninta eivät kuitenkaan ole laittaneet siruun. Vielä voi siis kulkea missä haluaa, elleivät samat tiedot tule julkisuuteen puhelimen tai valvontakameran kautta. Valvonnalta ei enää kukaan välty, vaikka juoksisi mutkille!
Eikö ole merkillistä, että jo pari tuhatta vuotta sitten tämä tiedettiin ja Isoon Kirjaan kirjattiin. En ole opiskellut teologiaa, mutta tiedossani ei ole toista tietolähdettä vuosisatojen takaa, jossa käden selkään tai otsaa laitettavalla merkillä voi ostaa ja myydä. Kaikki kaupan pidettävä tavarahan on jo tämän asian puitteissa. Viivakoodin kolme pitkää viivaa vastaavat lukua kuusi: siis 666. Jos koodeja riittää miljardeille tavaroille, ei liene mahdotonta antaa meille itse kullekin oma raitavaate. Monet tutkivat Nostradamuksen säkeitä, mutta Raamattua he eivät välttämättä usko! Ja tutkimuksetkin sirun oikeasta paikasta olisivat nopeutuneet yksinkertaisesti uskomalla Sanaa. Tiede todisti, että juuri käden selässä tai otsassa on otollisin lämpötilaympäristö sirun toiminnalle.
Heikkona hetkenä pelottaa! Silloin sanon ihan ääneen, että Herra Jeesus, tule hakemaan omasi pahuutta näkemästä. Uskon ihan totta, että kyllä Herra Jeesus vielä tuleekin. Ilmestyskirjan tapahtumat toteutuvat silmiemme edessä juuri yhtä aikaa, kun katselemme hömppä hömppää. Ja mihin sitten lähtö tulee? Sanasta Sanaan: tuuliin ja pilviin. Herra hakee omansa. Kerrotaan, että kaksi naista on tekemässä kotitöitä, toinen lähtee toinen jää … On todellisuuden vastaista väittää, että tämä ei ole totta. Jos on tiedetty sirusta, tiedetään tästäkin tapahtumasta! Minä ainakin pyydän päästä niihin juhliin, sillä juuri juhlasta on kysymys – ei vielä viimeisestä tuomiosta. Kun sen aika sitten tulee, muistan, että en seiso siinä tuomittavana – vaan hyväksyttynä Jeesuksen ristinkuoleman ansiosta. Ihmiset uurastavat itsensä läkähdyksiin suunnittelemalla ja turvaamalla tulevaisuuttaan. Eivät auta vakuutusyhtiöt eivätkä sijoitusrahastot. Ihmiset heittävät kultansa kadulle tallattavaksi turhana tavarana. Salomo anoi viisautta, ja sai. Pyydetään mekin niin kauan, kun aikaa on.