Blogisti on ollut karkuteillä. Niin, että päivää taas, että pätkähtää! Kahmin kaksin käsin iloa ja intoa nuorten ihmisten seurasta! Pääsin mummoilemaan työpaikalle ja haistelemaan tämän päivän tuulia. Kiitos kovasti kaikille asiaan vaikuttaneille ja jokaiselle iloiselle huomenelle ja tervetulotoivotukselle. Jos saatte mahdollisuuden, menkää ihmeessä. Harvoin voi autella tositoimissa niin, että ei ole uraputken huolia eikä juuri huolta huomisesta. Pelkkää nautintoa vain!

Todellisuudentajusta piti pyykkikone huolen. Että pitääkin aina olla epäsopiva aika kapistuksen rikkoutumiselle! Sen tajuaa vasta, kun kasat kodinhoidossa alkavat kasvaa ja välttämättömät varusteet pistävät kokemaan puutosoireita. Kiitos kymmenestä vuodesta kumminkin! Pyykkäri pääsi ansaittuun lepoon siihen saakka, kun se on purettu uudisraaka-aineeksi tuleville pesijöille. Meillä on kierrätyskeskus aika lähellä. Siitä syystä kone sai kunniakkaan kuljetuksen nokkakärreillä paikalliselle keräilyasemalle. Olikohan sillä pesijän sielun lisäksi ihmisen mieli: eläkeläisethän kuskataan milloin milläkin vempeleellä viimeiselle työmatkalleen. Siitä olen iloinen, että kierrätyskeskus, että ei ongelmajätelaitos … voisi puoliso aika ajoin saada vaarallisia mietteitä seuraavalle nokkakärrikuskaukselle!

Ehdin kuitenkin uutisille. Ei olisi maksanut vaivaa, mutta ei kuitenkaan saa tuudittautua väärään rauhaan. Huutakaan nyt hyvät ihmiset Taivaan puoleen kaikkien lasten puolesta. Jos rassukat eivät palellu Puolan rajalla, elävät toiset ihmisulosteiden ja käytettyjen ruiskujen seassa nälässä ja pelossa. Eivät taida siunaamatta jaksaa auttavat ihmisetkään. Eivätkä ainakaan ilman kunnon palkkaa. Eipä olisi puutetta sosiaalityöntekijöistä eikä sairaanhoitajistakaan, jos palkat pantaisiin kuntoon! Mikä tässä oikein tökkii? Kun kerran kaikki uhrataan talouden ja kasvun alttarille, eikö tässä tilanteessa voisi lasta oikeutetusti tarkastella tulevana veronmaksajaresurssina, josta kannattaa pitää huolta! Ja jos vertaa lääkärin liksaa hoitajan palkkaan – tasaus on todellakin tarpeen!

Kaiken lisäksi on tulossa vakavaakin vakavampi rajaloukkaus. Kun ihmisen itsemääräämisoikeus otetaan pois yhdessä asiassa, otetaan se helpommin toisessa ja kolmas rajanylitys on jo rutiinia. Kauhistun itävaltalaisten rokotustilannetta! Ja mietin muiden maiden suhtautumista asiaan. Puhutaan diktatuurista ja taloudellisesta välttämättömyydestä. Yhteiskunta muka suljetaan. Miten niin suljetaan. Jos miljoonat ihmiset saavat hoitaa välttämättömät asiansa sulkutilan aikana, kuka vahtii ja valvoo asioiden tarpeellisuuden. Jos työssäkäynti on välttämättömyys, asiointi ruokakaupassa ja apteekissa samalla tavalla – jäävät oikeastaan shoppailut, kapakat ja kulttuuri vähemmälle käytölle. Viisaat keksivät kapakkakäynnillekin mielenterveyssyyn – ja kuka voi väittää vastaan! Aika näyttää, antavatko ihmisoikeudet tilaa pää painuksissa pakkorokotukseen kulkevalle joukolle. Saavatko he pakkorokotetun statuksen: minut on rokotettu vastoin tahtoani; valtio ottaa täyden korvausvastuun minulle ja läheisilleni aiheutetusta vaarasta ja mielipahasta. Ei pois voi sulkea myöskään rokotepakolaisten virtaa: jos sakko on maksettu ja vankeus kärsitty, mitä sitten muuta voi, kun lähteä lähimpään maahan turvaa hakemaan. Terve järki jää kysymään: miksi asiallisesta suojautumisesta ei pidetä yhtä suurta pakotettua huolta? Eivät passit ja paperit virusta estä eivätkä vähennä. Maskit, turvavälit ja hygienia ja testit vähentävät. Kohta tanssitaan ja lauletaan pikkujouluja rinta rinnan ja viirus nauraa päin naamaa sekä ihmiselle että rokotepassille. Samaan aikaan perheessä yksi on karanteenissa ja toiset saavat lähteä kouluun ja työpaikalle. Hyvät hyssykät sentään! Onko tämä sotkellus tahallista? Ja mikä ja kenen on motiivi ja juurisyy saada kaikki sekaisin ja täyttä ymmärrystä vailla olevaksi hullunmyllyksi … Näyttää siltä, että hybridisotaa ei käydä pelkästään rajoilla vaan yhtä hyvin ja yhtä vaarallista myös sisämaassa.

Vähästä on ihmisen tolkkuuntuminen kiinni. Mutta nyt arvostan sitä. Se, että isomummo on kutonut lapsien nukkeystäville uutta päälle puettavaa – auttaa muistamaan, että kohta on joulu. Muistamiset meillä annetaan aina hyvissä ajoin ennen aattoa, mielellään jo marraskuun pimeydessä, että ei pääsisi käymään hassusti. Vai voitko muuta sanoa, kun ihmiset vaihtavat pakkomuistamisia kaiken muun kiireen keskellä: minä ostan sinulle juolutähden ja sinä minulle hyasintin tai vaihdetaan suklaarasiat … Apua! Jouluntoivotus riittää ja ylimääräiset varat lahjakeräyksiin!

Jaa tämä sivu