401
12.02.2024
YHTÄ MYLLÄKKÄÄ
Kuinkahan moni lapsi on ollut arkihuvipuistossa istumassa pesukoneen päällä silloin, kun se linkoaa. Vanhat koneet ja varsinkin erilliset lingot hypyttivät mukavasti. Nämä nykyiset ovat leikkiin aika kesyjä vaihtoehtoja. Hurina kyllä antaa kuvan lentokoneesta ja nousukiidosta. Ai milloin viimeksi istuin ... Mutta ihan pienenä viihtyy istumassa koneen lastausaukonkin äärellä. Pyykki pyörii ja myllää, värit vaihtuvat ja istuja voi siirtyä omaan mielikuvitusmaailmaansa. Tämä kaikki on pyykkikoneelle pelkkää plussaa!
Kirjoittajana olen ikionnellinen, että kokemus osoittaa tekoälyn olevan ihan hukassa huumorin suhteen. Asiasisällöt kaikkineen onnistuvat, mutta hauskuus ja tilannekomiikka ovat liian vaikeita. Jää siis markkinarako kirjoittajalle ja komiikallekin! Siihen voisi tottua, että puhutaan ystävällisesti ja kauniisti. Tekoäly tekee niin jopa siinä määrin, että superkäyttäjät voivat unohtaa, että vastapelurina on vain kone. Mutta jospa kohtelias ja ystävällinen kielenkäyttö tarttuisivat meihin uudelleen. ”Tässä tekstisi, ole hyvä! Oletko tyytyväinen tulokseen?”
No nyt sitten on varmaa, että nousemme kyytiin Stubbin pysäkiltä. Minua lohduttaa se seikka, että Merja Kyllönen totesi julkisesti Stubbin olevan hyvä ihminen. Aika näyttää, mitä se tarkoittaa pitkän linnatuomion kuluessa. Edustava pari saatiin. Tulevia vaaleja ajatellen ehdotan, että väistyvä presidentti haastattelee julkisesti kaikki ehdokaskandidaatit. Niinhän työelämässä muutoinkin tehdään ja psykologiset kokeet ja veivaukset kuuluvat kuvaan myös. Kokenut presidentti osaa tehdä oikeita kysymyksiä paremmin kuin yksikään toimittaja. Emmehän me edes oikein tiedä noita sisäpiirin juttuja! Ja saataisiin vielä yksi peli ja leikki kansaa viihdyttämään.
Olen aloittanut kevätsiivouksen sisäilmapiirin siivouksesta. Kysymys ei ole homeista eikä muistakaan hankalista hengitysteiden haasteista, vaikka siltä saattaa kuulostaakin. Huonot tavat lisääntyvät ja luovat uusia ilmenemismuotoja. Kysymys kuuluu meille ja muille: huokaillaanko teillä. Meillä huokaillaan tasapuolisesti kaikkien läsnä olevien voimasta ja toimesta! Olen oikein ryhtynyt seuraamaan itseänikin, milloin taas huokaaan syvään ja kuuluvasti. Milloin hoh-hoijattelen pienesti, milloin korvaan sillä esiin pyrkivän naurun tai annan nuhteen toiselle sopimattomasta käytöksestä. Ho-hoijaa, no hoh hoh, hoh hoh sentään, oh hoh … Variaatioista on millä mällätä! Ellei tämä tämmöinen ala pikku hiljaa masentamaan, on ihme ja kumma! Muistan lapsuuden hammaslääkärin, joka tökkäsi instrumenttinsa sieraimeeni. Anteeksi pyytämisen sijaan hän tokaisi, että o-ho! Huokaillaan siis harkiten. Ja tärkeätä on myös ottaa selvää, milloin on tosi kysymyksessä ja milloin tottumus toisena luontona. Heikki istui sängyn laidalla selkä kaarella. Huolestuin: venytätkö selkälihaksia vai onko maailman murheet hartioillasi. Vastauksen saatte arvata! Käyköön niin, että ho-hoijattelusta irti oppiminen löytää innostavampia tapoja kommunikoida.
Etsitään myös kiitollisuuden aiheita. Lakot jättävät jätekasat kaduille ja kiinteistöjen kulmille. Italiasta muistetaan, että kurja oli näky ja hurja haju. Meillä on onneksi pakkanen puolellamme. Kevätaurinkoon mennessä lienee sopu syntynyt!