SAKKAAKO SUOMALAISTEN SIVISTYS?

Koulutuksen tasoa kansainvälisesti mitattaessa suomalaisten sivistystaso on pitkällä alamäessä. Onneksi vielä oppimistulosten perusteella pärjäämme keskiverrosti. Kaukana ovat nyt arvostetun sisvistyssijan palkintopaikat.

Kautta aikojen on käytetty ilmaisua: siinä vasta sivistynyt ihminen! Tähän on päädytty siistin ulkomuodon, kauniin puhetavan, hyvän käytöksen ja arvostavan lähimmäisen kohtaamisen ansiosta. Mielenkiintoista! Koulutuksen tasoa ei mainita. Vasta, kun näyttämölle astuu raha, saatetaan sanoa, mutta tietysti, sehän on ihan professori. Minua tämä lohduttaa. Meillä kaikilla on mahdollisuus olla sivistyneitä ihmisiä!

Sivistys on kokoonpano kirjaviisautta, elämänkokemusta ja sydämen sivistystä. Kun äidinkielen hallinta on merkittävä osa identiteettiämme, ovat opitut tiedot ja taidot lähimmäisen rakkauteen istutettuna käyvintä valuuttaa opiskelu- ja työmarkkinoilla. Näiltä markkinoilta käy tie menestykseen tai sen puutteeseen. Summa summarum: kaikilla valinnoilla on arvoa ja merkitystä sivistystä hankittaessa.

Somesta ei päästä eroon, mutta sisällön voi haastaa! Siksipä heitänkin somettajille haasteen. Älkää aliarvioiko seuraajienne älykkyyttä ja kallisarvoista ajankäyttöä. Ja somen käyttäjille annan haasteen arvioida annetun aineiston laatua siinäkin tapauksessa, että asialla on kuuluisa somettaja. Tarkoitan tätä: Hei, nyt mä näytän teille mun aamutoimet. Vain te pääsette mun kylpyhuoneeseeni. Ensin mä hymyilen peilikuvalle ja otan selfien mun suosikkihammastahnan kanssa. Hei, ottakaa tekin! Käytteks te joka aamu kylpyhuoneessa … Että sellaista vuorovaikutusta.

Pätkähti päähän merkillinen havainto. Kun maassa oli suuri työttömyys, kävimme korkeilla sivistyskierroksilla. Nyt on suoranainen työvoimapula, mutta sivistys sakkaa pahemman kerran. Mitä tästä hyvät tutkijat on pääteltävä. Itse annan ajatusteni levähtää lohdullisessa mielensäpahoittajan toteamuksessa. Maailmassa on kolme tärkeää asiaa: peruna, murtomaahiihto ja haitarimusiikki!

Opettajilla on hurjaakin hurjempi vastuu. Tämä tapahtui lähes 50 vuotta sitten, mutta on ajankohtaista vielä tänäkin päivänä. Pieni sukulaispoika sekoitti koulupäivää jatkuvilla kysymyksillä. Kun ei saanut tyydyttäviä vastauksia, alkoi pikku hiljaa häiriköinti. Lopulta opettajan mitta täyttyi ja hän suositteli erityisohjausta. Onneksi opettaja vaihtui. Kävi ilmi, että lapsi on niin lahjakas, että turhautuu aata opeteltaessa. Opettaja antoi erityistehtäviä kirjastoon ja poika selvitteli milloin tähtitaivasta, milloin muuta mutkikasta. Tämä lapsi on tänä päivänä huippuosaaja omalla alallaan. Olisi voinut käydä toisinkin. Ettehän unohda lahjakkaita lapsiamme.