28.09.2023

SYNTISTEN PÖYTÄ

Vähän niin kuin kymppikevennys! Aloitetaan kuvaHARJOITUKSELLA, joka on kätketty kuva-ARVOITUKSEEN. Opiskelupaikkaa metsästäessäni oli pääsykokeissa läikkätesti. Joka näki ja koki mielikuvituksellisimmin, sai parhaat pisteet. Miten käy kuplakuvan. Onko kysymyksessä läpinäkyvää elämänpolitiikkaa harjoittava koppakuoriainen vai kärpäsen rantamutalikkoon unohtamat uimalasit? Kysymyksessä voisi olla myös kaihileikkauksesta palaava vanha sammakko. Kuplat ovat kyseenalainen käsite. Jutteleeko tässä nyt saasteista kylläkseen saanut lammikko suu vaahdossa vai onko kysymyksessä käyminen? Käymään vain tänne tullaan eikä kuplimaan! Paljon kuplia ja ihan tyhjästä.

Mielessä kuplii kyllä. Olen oikeastaan kauhuissani siitä, että aina samat, työtään kierrättävät poliitikot naureskelevat toisiaan olkapäille taputellen: syntisten pöydässä ollaan kaikki. Lämminhenkinen vitsailu ikään kuin yhdistää päättäjiä, joiden pitäisi haastaa toisiaan aina vain parempiin saavutuksiin terveen ja tasa-arvoisen politiikan tekemisessä. Nyt he kaikki istuvat iloisesti samassa pöydässä: hei, me epäonnistuttiin ihan kaikki. Kuulijaa ja näkijää tämän pitäisi myös naurattaa. Ha haa – synnin tekemisellä ei tarvitsekaan olla rajaa, kun tehdään sitä kaikki yhteistuumin. Harkimo otti pesäeron. Minä en ainakaan ole istunut. Etpä olekaan. Hieno homma Harkimo. Katsos poikkeus vahvistaa säännön – olet siis sittenkin mukavasti mukana. Omalle politiikan tekemiselle otetaan selkänoja puolueesta. Syntisten pöydässä istutaan yhteisöllisyyttä tuntien ja toinen toisestaan turvaa hakien. Jos kerran kaikki, minua ei voi yksin syyttää.

Merkillistä, että poliitikot eivät puhu huonosti valmistellusta työstä, huolimattomuuksista eivätkä virhearvioinnista. He puhuvat tekemästään synnistä. Ehkä yhteisnauru peittää alleen sen, että he ovat valinneet esimerkin Raamatusta. Poliitikot eivät kuitenkaan ole raamatullista väkeä. Sen tietää siitä, että he naureskelevat kuin vitsille ikään elämää ja kuolemaa merkityksellisemmälle asialle. Kukahan heistä huomaa ensimmäisenä, että synnistäkin saa palkkaa? Ha haa! Kuulkaas päättäjät – synnin palkka on kuolema, iankaikkinen kuolema. Ryhtykää nyt etsimään itsellenne sovittajaa kuoleman kahleista. Harvaa naurattaa kuolemaa silmiin katsottaessa – varsinkin silloin, kun ei enää ole puolustajaa eikä auttajaa. Kuolemaa ennen on kuitenkin kohdattava anteeksipyyntöjen vaivalloinen tie. Ja tunne siitä, että olen tehnyt väärin. Kovasti väärin! Suositukseni on siis tehdä tilaa syntisten pöydän Sovittajalle, Jeesukselle. Itse en odottelisi palkkapäivää ilman Häntä ja Hänen apuaan.

Vammaislain viivästymisestä on saatu aikaiseksi paljon savua ja tulta. Puhutaankohan lain soveltamisalassa mitään tunnevammaisista. Meitä on suuri joukko, itse asiassa jokainen. Taitavat kuitenkin korvausvaateet kaatua siihen, että tunnevammojen kirjo on niin suuri, että ne ovat määrittelemättömissä. Tunne tunteesi! Ei kuulu vielä vaikerrusta syntisten pöydästä. No, onhan syyllisyys hirmuinen taakka istuttavaksi!