27.01.2024

NÄKÖALAPAIKKA

Kauniista näköalasta maksetaan ja hyvälle näköalapaikalle paikkansa parkkeerannut on tosi onnekas. Korkealta näkee kauas ja harvempi asia jää arvailujen varaan. Ja mikä parasta, omaan napaan tuojottaminen ei ole enää yhtä kiinnostavaa, kun on muutakin katseltavaa. Siellä painattavat höyryt menemään ja jarrut yrittävät hidastaa kaikkea liikettä! Pääasia, että toivoa ei menetetä. Mikään ei ole murheellisempaa kuin näköalaton ihminen. Kaikkea ei voi korvata – likinäkö on yhtä tärkeä kuin kaukonäkö.

Tulevaisuustutkijat ovat paikkansa ansainneet! He ovat ennakoijija. Ja jos pieleen menee, kukin heistä voi TV:tä matkien todeta, että ei hätää, virhe on taidetta.

Tekstikatko ei johtunut informaatiokatkosta eikä sen puoleen ähkystäkään! On vain yksiselitteisesti niin, että ihmisen elämän eväisiin ei tarvita kuin pikkiriikkinen pila, ja huomaa olevansa toisten autettavana ja palveltavana. Muistammeko kiittää niistä päivistä, kun kuljemme kuta kuinkin terveen kirjoissa. Ja käsitämmekö sitä hätää ja huolta, jota vaikeuksissa oleva ihminen kantaa ja yrittää hallita. Kysymys ei ole yksityisasiasta! Moni elämänpiiriimme kuuluvista ihmisistä jää vaille sitä tukea ja palvelua, jota ovat tottuneet saamaan. Jokainen meistä on korvaamattoman tärkeä! No, arvosteltiinpa sotea miten tahansa, palvelu pelasi ja apu ja ahdistuksen poistava tieto tulivat kreivin aikaan. Niin, olihan Jumala luvannut, että ei ole hätää, olen joka hetki kanssasi. Kun siunaamme omaa ja lähimmäistemme vointia ja voimia, on tärkeätä siunata myös niitä ihmisiä, joilta ajallista apua tarvitsemme ja saamme.

Isomummon maljakossa lehtivät koivun oksat – kauniit hiirenkorvat kuiskivat kevään tulosta. Niinpä niin. Lehtiotsikoissa luvattiin jo pajunkissojen aikaa ja allergikkojen elämän vaikeutumista. Riittäköön kuitenkin kullekin päivälle murheensa ja ilonsa. Voimme elää vain päivän kerrallaan.

Sunnuntai on Suomen tulevaisuuden päivä siltä osin, mitä uusi presidentti voi saada aikaiseksi.

Jokaisen päättäjän asettaa virkaansa itse Jumala: ei ole muuta esivaltaa kuin Jumalan asettama. Me emme siis valitse maan isää eikä sitä paikkaa oteta omilla ansioillakaan. Miten erilaiseksi koko vaali ja valinta tulevatkaan tosiasiasta, että Jumala vaikuttaa ihmisten tahtomisen ja tekemisen ja sitä seuraavat tulokset. Ja ymmärtääkö valituksi tullut henkilö sitä arvovaltaa, joka hänet tehtäväänsä on asettanut. Ja jokaiselle äänestäjälle tämä on merkityksellistä: Sana kehottaa olemaan tyytyväinen ja kiitollinen, kun on ruoka ja vaatteet. Ihmisen perustarpeet eivät ole muuttuneet miksikään vuosisatojen saatossa. Onko siis oikein lakkoilla tasauksen aikaan saamiseksi! Lakkoja ei kuulkaas tarvittaisi ellei olisi ahneita kahmijoita ja aseettomiksi tehtyjä arjen kamppailijoita. Joka lähettää leivästään toiselle, saa sen ajan mittaan takaisin, melko varmasti moninkertaiseksi muuttuneena. Kylvetään hyvää!