411

22.02.2024

AJATUSSIEMENIÄ

Olen nyt viimeisimpien blogien sisällön suhteen ollut syvissä ja tummissa vesissä. Jatkan menoa vielä ainakin tämän ajankohtaisen asian äärellä. Jos syntyisi ajatuksen ja oivalluksen siemeniä! Ja siemenistä puheen ollen. Olen jo hankkinut ne pakolliset täytyy ainakin olla- siemenet odottamaan keittiön laatikkoon. Muita siemeniä näiden lisäksi voi sitten hankkia mitä sattuu saamaan. Heikille unikot, itselleni hajuherneet, kaikille krassit ja hyvä tavaton, tästä puuttuu vielä isomummon kehäkukat.

Keskustelemme eutanasiasta ja sen sallimisesta. Puhumme siis armokuolemasta, armomurhasta. Samaan pakettiin kuuluvat itsemurha, abortti ja martyyrius. Kuolema, vihollisistamme viimeinen sisältää siis monia eri vaihtoehtoja, kaikki ei toivottuja tavallisemman kuoleman kohtaamisen kanssa. Nekin, jotka eivät pidä Raamattua ohjenuoranaan, pysähtyvät mielenkiinnosta kyselemään, mitä Iso Kirja on asiasta mieltä.

Vastaus on varsin yksiselitteinen. Kymmenessä käskyssä on viides kohta, joka kuuluu Älä tapa. Raamattu siis näyttää sanovan, että kuoleman suhteen jokainen on vuoronumeronsa kanssa jonossa ihan yksin. Yhtä sopimatonta kuin etuilu kaupassa tai apteekissa on, on omavalintainen päätös kuolemapäätöksen suhteen. Jumala on ottanut itselleen yksiselitteisen vallan päättää vaelluksemme ajasta. Kysymykseen, miksi pitäisi odottaa kivuissa ja mielen ja ruumiin tuskissa, kun kuolema on kuitenkin todennäköisesti seuraava askel elämässämme? Jumalan toimintatapoihin kuuluu monesti ihmisille epämieluisa odottamisen pyyntö ja vaatimus. Hänellä on salatut syynsä antaa meidän odottaa. Perille päästyämme saamme tähänkin vastauksen, jos se meitä vielä silloin kiinnostaa. Kuolemaa vierestä katselleet saattajat voinevat todistaa, että moni meistä tässä viimeisessä ahjossa vasta ottaa vastaan Luojansa ja Pelastajansa. Jumala katsoo iankaikkisuuden näkökulmasta, me ajallisen elämän. Meille kuuluu elämän kunnioittaminen ja tietysti kaikenlainen maallinen apu ihmiselle, joka on lähtökuopissa.

Tämä kaikki kätkeytyy suureen Jumalan armoon! Ei ole olemassa suuria eikä pieniä syntejä. Mielestämme suurin synti tekee meille saman kuin ajattelemamme pieni pahe. Kaikki synti on syntiä. Ja tähän tautiin ei auta muu kuin syntien sovittaminen. Ja tämä on mahdollista vain sen sovitustyön kautta, jonka Jeesus teki. Kaiken voi saada anteeksi Jeesuksen ansiosta ja takia. Ellei ihminen hyväksy ja ota vastaan tätä tosiasiaa, voimme selittää tappamisenkin kaikilla tavoilla oikeutetuksi. Sellaista siitä ei kuitenkaan tule ihmisten mielipiteiden avulla. Keskustelun pitäisi osoittaa meille, miten paljon syyllisyyttä kuuluu omavalintaiseen elämän päättämiseen. Syyllisyys on syntien seurausta, puuttuu hyvä omatunto, joka voi antaa rauhan..

Kaikki riippuu siitä, kenen leiriin kuulumme. Ulkopuolelle Jeesuksen perheväestä kuuluminen jättää synnit sovittamatta. Kaikki synti vie siis siinä tapauksessa huonoon ja väärään lopputulokseen. Taivaan kansalaisella on armo ympärillään silloinkin, kun hän mitä suurimmassa hädässä ja epätoivossa menettää harkintakykynsä. Meille jää siis pohdittavaksi rimpuilu Jumalan Sanan määräysten ja ahdingossa olevan ihmisen armontarmeen välille ja kesken. Lopputulos voi olla paras mahdollinen. Jumala päättää itse kunkin loppusijoituspaikasta. Itse en uskaltaisi tehdä sitä itseni enkä läheisteni suhteen. Siihen eivät vaikuta vaikuttimet eivätkä mielipiteet. Jumala tuntee omansa kaikissa olosuhteissa! Tähän me turvaamme kuin kallioon! Jospa jokainen meistä voisi kuolemaa silmästä silmään katsellessaan sanoa kuin Paavali: Olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt ja uskon säilyttänyt.