Rakastaa... Ei rakasta... Rakastaa... Jos pojankorvettomat nappasivat salaa kärpäseltä siivet, me tyttölapset kulutimme luonnon kauneusvarantoja nyppimällä päivänkakkaran terälehtiä toiveena, että rakastaa, rakastaa kyllä! Nyt vanhemmiten annan kakkaroiden komistaa pientareita. Oletusarvo on, että Heikki rakastaa ilman päivänkakkaroitakin ja muutahan ei tarvita. Lapsetkin rakastavat! Mitä vielä voisi toivoa? Ja kuitenkin kaiken tämän rakkaudenkylläisyyden keskellä uskallan sanoa, että vähänpä tiedämme rakkaudesta, jos Jumalan rakkaus jää meiltä kokematta! Ihmisen rakkaus on ihmeellistä, mutta Jumalan rakkaus kerrassaan käsittämätöntä. Kuluu kummasti vuosia, että oppii käsittämään sen ja luottamaan siihen!

Jumalan rakkaus on sellaista iloenergiaa, että se nostaa kohteensa kirjaimellisesti ilmaan! Ilo ja kiitollisuus kumpuavat jostakin niin syvältä, että tätä tietoisuutta ei voi millään edes kuvailla. Se pistää hypähtelemään ja kuiskimaan kädet kohotettuina, että kiitos Herra! Sinä olet ihmeellinen: Kaikkivaltias kaikissa asioissa! Ja kokemuksesta tiedän, että jokaista Jumalan lupausta seuraa lupauksen aamen, eli asian toteutuminen näkyvässäkin maailmassa. Suuri tai pieni tarve ja hätä – vain kokemuskoulu antaa meille sellaisen luottamuksen saldon, että Hän kantaa.

Nyt kävi näin. Kerronpa teille, että kun lähenette 70 ikävuotta, muututte yhteiskunnan epäilyksen alaiseksi kakkoskansalaiseksi, joutavaksi rupusakiksi. Ei vanhenevan ihmisen yhteiskuntakelpoisuudessa ole oikeastaan mitään muuta vikaa kuin se, että vanha ihminen voi kuolla. Siinä on todennäköisyystieteilijöiden riskiarvio ikäihmisestä! Teille, eli meille ei voi antaa mitään. Älkää hulluja kuvitelko ja mahdottomia ehdottako – vanhat ihmiset. Näin on ja tulee olemaankin ilman Kaikkivaltiaan ihmetekoja. Virkailija: mutta hyvänen aika. Mehän voisimme järjestellä asian näin. Eikö se olisi teistäkin helpompi ja hauskempi juttu. Me voimme hoitaa asian! No, jos teistä todellakin tuntuu, että se on mahdollista – hoidetaan ihmeessä. Asia, jota on jauhettu kohta kolme vuotta, saa äkkiyllätyskäänteen ystävälliseltä ihmiseltä ja asia järjestyy ilman, että tunnemme olevamme joutoväkeä. Jumala on opettanut minua, että Hän kirjaa ylös kaikki pyyntömme ja yhteydenottomme. Ajallaan niihin kaikkiin tullaan vastaamaan. Totisesti! Kesti kolme vuotta, mutta Kaikkivaltias tiesi tarpeen ja sen täyttämisen sopivan määräajan.

Iloenergia nostaa ilmaan, kun arjen vaikeatkin asiat saavat vastauksen. Sitä mietin, millaista mahtaakaan olla sen rakkauden aikaansaama ilo ja kiitollisuus, kun pelastettuna saan astua siihen ihanuuteen, joka Jumalan lapsille, Jeesuksen perheväelle on varattu. Kaikki kaunis ja hyvä täällä maailmassa on esimakua tulevasta Taivaallisesta. Se on kuulkaa menoa eikä meininkiä. Ei siis hellitetä rukouksesta ja kiitoksesta. Jumalan rakkaus asuu lastensa kiitoksen keskellä. Pyydetään ja kiitetään, vaikka odotusaika joskus olisikin pitkä, sietämättömänkin pitkä!

Jaa tämä sivu