427
11.03.2024
GRAALIN MALJA
Graalin maljalla on tarunhohtoinen merkitys. Sitä on pidetty myös pyhien asioiden symbolina. Itse pitäydyn yksinkertaisesti siihen määritelmään, että graali on jotakin tosi vaikeasti ja hankalasti löydettävää ja saavutettavaa. Popularisoin aihepiirin siihen mittasuhteeseen, että perhe tukehtui pullaan. Muistanette hartaan harrastamiseni mosaiikkitöiden parissa. Koetin laitella kivaa ja hienoa vanhan kirpparimaljan perustalle. Ja tuloksen näette tässä. Se on kuin anopin antama maljakko, joka tuodaan näkyviin vain pakottavassa tarpeessa. Saa nauraa. Mekin nauramme! Kun kovasti yrittää innoissaan, tulee myös ylilyöntejä. Vaan eipä ole kaikilla Graalin maljaa maljakkovarastossa!
Kun näille kymmenille elää, on pakko tunnustaa, että enää ei voi tehdä kahta asiaa kerrallaan: pidättää esimerkiksi aivastusta ja jatkaa tekstiviestin kirjoittamista. Elämän rajallisuus näyttäytyy viimeistään elämänkaaren loppusuoralla. Ja miten vanhat asiat ja tavat voivatkaan pyrkiä ottamaan ihmistä uudelleen valtaansa. Oltiin bensapumpulla, kun paikalliset olivat juuri päättäneet, että menovesi loppuu ihan varmasti tulevien lakkojen takia. Oltaisiin käännytty kotiin ellei tankki olisi ollut typötyhjä. Kateellisina katsottiin, miten isojen ja upeiden autojen tankit hiljalleen tulivat piripintaan ja sitten siihen päälle vielä mukana olevat kanisterit. Tehtävä siis kesti. Ja mitä pitempi aika sitä paksumpi lompakko! Kun meikäläisten vuoro tuli, ei kestänyt kauan. Ei meillä milloinkaan ole varaa tankata satasia. Kolmella kympillä otettiin perässä odottavan iloksi ja ihastukseksi. Joutuivathan nuo vanhukset tuosta tuppuroimasta!
Mutta niistä nuoruuden tavoista ja tottumuksista, jotka nyt nostavat vaanhuudessakin päätään. Mieheni nuoruus Helsingin liikkuvassa poliisissa pulpahtaa esiin milloin missäkin. Tällä kertaa tässä bensajonossa. Ihmiset säntäilevät ja pökkivät autoillaan löytääkseen nopeimman reitin sisään ja ulos. Siinä jo iälliseksi tullut vanha mies ei oikein tiennyt, mistä ajaa ja minne. Eikös vanha poliisimies alkanut viittoilla ja ohjata ratin takaa. Mies tuijotti meitä epäuskoisena tietämättä tarvitsemmeko me apua vai onko joku hätä häntä uhkaamassa. Vaimo tietysti puuttumaan, että anna nyt hyvä ihminen tuon papan ajaa mistä haluaa ja löytää turvallisen väylän. Voi olla, että kohta meitä kuulustelee uudet virkaveljesi tai sitten valkotakkiset. Perheriidalta säästyttiin ja pappakin pääsi pälkähästä pitkään meitä olkansa yli tarkkaillen. Siis milloin ystävällisyys kannattaa, milloin ei!
Olen pohtinut vallan halua! Vuosia esimiestehtävässä toimineena yritin muistaa, että minun osani organisaatiossa on mahdollistaa toisten työn tekeminen mahdollisimman mielekkääksi ja tietysti myös tulosta vastaavaksi. Olen päässyt pohdinnoissani siihen saakka, että kysyn kummastellen, mitä gloobaalia valtaa tavoittelevat ihmiset tekevät saamallaan vallalla. Eikö siitä ole vain haittaa ja vaivaa. Rikkaita ovat muutenkin, että voivat saada, mitä haluavat. Miksi pitäisi vielä paapoa ja pompottaa miljoonia ihmisiä milloin mihinkin suuntaan. Vai käykö ihmiselle niin, että kaiken saaneena altistuu vain vallanhalulle. Jotakin tekemistähän ihminen kuitenkin kaipaa, kun arki on palvelijoita täynnä. Se joka tiskaa ja raataa, tyytyy mahdollisimman hyviin, muutamiin ihmissuhteisiin.
Ja siitäpä tuli mieleeni ihmissuhteet yleensä. Vanhaksi on pitänyt kasvaa, että omanarvontunnon valta ottaa ohjat. Opin, että sellaiset ihmissuhteet, jotka eivät anna mitään, mutta imevät ihmisestä kaiken – voi vallan hyvin lopettaa ja keskeyttää ilman huonoa omaatuntoa, ellei Jumala ole lähettänyt tätä vaivaannuttavaa ihmistä avun saamiseksi. Täysi almanakka ja siihen liittyvät lukemattomat persoonattomat ystävät ja kaverit ja työtoverit ovat vallan ja suosion harhaanjohtava merkki. Melkein kaikki heistä katoavat siinä samassa kun oma valta-asemasi horjuu ja poistuu. Miksi pitää yllä sosiaalista haaremia. Kaikki hyvä kannattaisi antaa omalle perheelle ja niille uskollisille, jotka jaksavat kanssasi. Muut saavat osansa hyvästä käytöksestä ja sujuvasta sosiaalisesta käyttäytymisestä. Ihmispaljouden aikaansaama vallan harha on tuhoisa, koska sen ylläpitäminen ei ole valtaa vaan ainoastaan voimia vievää kuvitelmaa sen saavuttamisesta. Mitä tätä jahkaamaan! Ryyppykaverisyndrooma: kaverit häipyvät, kun tarjoilu loppuu.