471

11.05.2024

HULEVEDET

Tiedättehän tämän! Kaupunkitulvat ovat omaa syytämme. Liian tiheään rakennettu infrastruktuuri ei jätä tarpeeksi maata rakentamisen oheen, jotta liika vesi voisi imeytyä pois luonnollista tietä. Ahneella on aina kakkainen loppu. Ilo-koira villiintyi juoksutarhassaan, kun emäntä siisti sinne päätyneitä jätöksi. Remu yltyi hyppimiseksi ja hammasotteiksi liehuvaan villatakkiin. Ei tullut tolkkua millään – kunnes vahinko puuttui peliin ja kasvatustapahtumaan. Ilon hampaat osuivat omaan roskapussiin, siis silkkaan koirankakkaan. Makuelämys oli niin tyrmistyttävä, että luvaton riehuminen loppui kuin kantoon. Käänteinen ehdollistaminen toimii, vaikka se tapahtuisi vahingossakin! Luulenpa, että muistijälki jäi, vaikka vain rapisteltaisiinkin tyhjää ja puhdasta koirankakkapussia!

Hulevesien mukana soisi kulkeutuvan pois muutakin kuin ikävää harmaata vettä. Vaikka hulevesi lienee puhtaanpaa kuin varsinaiset jätevedet, joista EU aikoo pykätä direktiivin ihmisjuomaveden valmistamiseksi. Saavat kuulema kaikki bakteerit ja huumeet ja lääkkeeet puhdistettua pois. Ei huolen häivää. Vaikka näillä talouslukemilla voisi olla hyötyäkin jäteveden juomisesta: monilla on vaikeuksia lääkkeiden hankkimisessa. Jospa osaisivat jätevedestä ohjata verenpainelääkejäämiä niitä tarvitseville ja insuliinijäämää diabeetikoille. Veljet! Monta kärpästä yhdellä iskulla. Harmi vain, että tuo isku saattaa koitua kuolemaksi kuin kärpäsellä ikään. Eipä tarvitse pohtia ylikansoitusta eikä väestönsiirtoja – kuolo tekee työn eikä kenenkään tarvitse kantaa siitä vastuuta.

Julkkikset kärsivät ympäristöahdistusta, koska joutuvat käyttämään lentokoneita. Saapihan sitä ahdistua mistä haluaa, mutta naurunalaiseksi voi joutua kertomalla kaiken julki. Tällaista ahdistusta potevalle on kaksi hyvää, vanhaa hoitomuotoa. Ensikksikin, jos tietää tekevänsä väärin, sitä ei pidä tehdä! Ahdistus helpottaa ja älykkyys uudet keinot keksii. Toinen vaihtoehto on ottaa osallisuutta tavallisten ihmisten elämään. Kun kantaa huolta siitä, riittääkö tämän päivän kaurapuuroon voisilmää vai ei, huoli lentämisen tuottamasta ympäristötuhosta painuu kyllä kaukaisuuteen. Edes ympäristöseksikkyyden vuoksi ei viitsi maksaa julkisuuden tuomaa kiitosta siitä, että ymmärtäkää nyt, kun meikäläisen on ihan pakko.

Entäs mielenosoitukset sitten. Väki ryntää kaduille sotkemaan, rikkomaan ja tappelemaan. Sama toistuu eri agendojen kanssa. Jo luulisi vähemmälläkin käyvän ajatteluun, että tämä ei tuota tulosta. Odotankin innolla sitä uutta yritteliäisyyttä vaikuttaa asioihin, että hyvällä ja kauniilla. Jospa kokoontuisivat laulamaan ja tanssimaan aiheen tiimoilta. Jospa tekisivät tempauksia toimia asian puolesta. Elleivät vanhukset saa edes koiran kohtaloa, että pääsevät ulkoilemaan, niin siitä vain rollaattoreiden kahvoihin ja pyörätuolien työntöotteisiin tekemään sitä, mitä tarvitsisikin tehdä. Mitä hyötyä asialle on polttaa autonrenkaita? Kivittää ikkunoita ja poliiseja? Töhriä ja räyhätä? Kyllä näissä osoituksissa on mieli enemmänkin osallistuvaan väkivaltaan ja anarkiaan kuin hyvään vaikuttamiseen. Jotenkin komppaan Purran huomautusta – menkää töihin. Kun opiskelijat osoittavat mieltään leikkauksien suhteen, vanha kansa luki kiireemmin ja lujemmin, että velkaa kertyisi mahdollisimman vähän. Ei olisi tullut mieleenkään vaatia, että joku toinen maksaa oman ammatin hankkimisen ilmaiseksi.

Vielä on käytävä vankiloissakin. Vankilatuomio on siis vapaustuomio. Tarkoitus ei ole lisätä kärsimystä jokaisella elämän alueella vapaudenriiston lisäksi. Jokaisella vangilla on oltava oma huone, jos mieli, että pää kestää. Ja sitten toimet vankien integroitumiseksi yhteiskuntaan kaikilta osin turvallisuuden huomioiden. Jos on vangilla omiakin tuloja, käytetään niitä hänen hyväkseen yhteiskunnan kuorman säästämiseksi. Ellei ole, mietitään, voiko vanki tehdä sellaista työtä, josta voi maksaa palkkaakin, ja joka johtaa vapautumisen jälkeen osallisuuteen oikeasta toiminnasta yhteiskunnassa. Kannattaisin sitäkin, että pieniä ja keskisuuria yrityksiä palkittaisiin osallistumisesta vankilatyöhön. Perustelen tätä näkemystäni sillä, että kiinni jääneellä on käynyt huono tuuri. Rikollisia on vapaalla jalalla pilvin pimein eikä meistä kukaan kuitenkaan sano, että emme voi elää tavallista arkea heidän keskellään.

Vielä vähän hulevettä huljutellen! Misu kissan suuria hoitokustannuksia surettiin oikein julkisestikin. Ei ollu varaa ja Misu päätyi kissataivaaseen. Suren omistajien mielipahaa ja ikävää. Kavei on kaveri ja kukapa kaverin tahtoisi jättää. Jos meiltä vaaditaan yhteiskuntaoikeuden omaatuntuoa, on meillä oltava mahdollisuus surra omaa pientä yksikköämmekin. Vaikka en rinnasta, en malta olla ottamatta kantaa. Miten moni lapsi olisi nauttinut edes osasta Misu kissan saamasta huomiosta ja hoidosta! Säästämme muka luontoa sähköistämällä liikenteen. Tämän maksavat lukemattomat ihmiset, jotka louhivat tarvitsemamme materiaalit epäinhimillisissä olosuhteissa. Joku sairastuu ja kuolee sen takia, että toinen voi ajaa täyssähköautoa. Missäs tässä jutussa on villakoiran ydin: ihmisluonnon suojelu ja ihmisympäristöahdistus!