18.10.2023

LAHJOJEN LÄMPÖÄ

On tavattoman vaikea käsittää, että Jumala rakastaa meitä sanoinkuvaamattomasti. Hänen tahtonsa meidän suhteemme on rakkaudellinen ja hyvä! Itse aiheutamme mutkia suorina kulkeviin elämänpolkuihin. Hermostuneena syytämme Herraa, että sallitpas nyt tämänkin tähän. Heikosti kuuluu Hänen äänensä, että ihan käskemättä lähdit omille teillesi, koska se tuntui sinusta mukavammalta ja järkevämmältä. Mutta Herra ei suutu eikä mekasta. Hellästi Hän yrittää kammeta meitä sinne, missä on vähemmän vaaroja ja vaikeuksia. Tämä on ylenpalttinen lahja, jonka otamme turhan helposti itsestäänselvyytenä. Vaan kellepä ihminenkään kiukuttelisi kuin juuri sille, jonka rakkauden tuntee ja tietää kestävän puuskat ja puserrukset!

Nämä tapahtumat ilahduttavat minua ylenpalttisesti. Tärkeintä minulle on Jumalan puhe: sen kuuleminen, ymmärtäminen ja sitten totteleminen, mikäli se minusta riippuu. Ja Herra puhuu! Vaan oma mieli ja ympäristö hyvin hanakkaasti kyllä koettavat turhentaa ja kyseenalaistaa sanat ja sanomat. Jos eivät nyt ihan lääkitystä tyrkytä, katsovat lähimmäiset, että ei kovin moni ole kuulemassa eikä näkemässä, että tuntevat ja tietävät ja kuuluvat jopa ystäväpiiriinkin. Näin uninäyn, että Herra ilahdutti minua lahjoilla. Ne kuvattiin ikään kuin kirjekuoriksi, joissa oli oma nimeni. Serkultani tuli iso paksu kirje ja sitten paljon pienempiä. Niistä kaikista tuli ilo ja hyvä mieli. Ja ne tulivat tosi tarpeeseen kuin muistutuksena, että Minä, sinun Jumalasi tiedän ennen kuin ehdit edes pyytää. Tarpeeet täyttyvät – ylimääräisistä puhumattakaan.

Koska Herra näytti kirjeitä, ajattelin, että hieno homma: maanantaina kulkee posti. Vaan eipä tullut muuta kuin laskuja. Vähän tuli harmi ja paha mieli, mutta olen oppinut, että ei hätäilyllä mitään saavuteta. Herra ei antanut määräaikaa! Illemmalla tuli kuitenkin viesti, jossa serkkuseni halusi tulla kohtaamaan ja tuomaan lahjaa. Maanantaina oli niin hieno päivänpaiste, että tulo siirtyi tiistaihin. Ajatelkaa nyt. Herra laittaa ihmisen asialle toisen auttamiseksi – mutta sallii moittimatta viivästymisen, koska haravointi oli niin tärkeä juttu. Lahja tuli ja täytti ruhtinaallisesti tarpeet.Iso lahja! Kirjeitä oli useampia. Kohta tuli ovesta lämpöisen ruisleivän tuoja. Toinen kiikutti omenakassilllista. Tuli kaivattu joukko kahville ilahduttamaan! Olen kiitollinen ja kiitän ensin Herraa ja sitten kuuliaisia ihmisiä. Kiitos kaikille! Herra palkitsee. Hän ei jää velkaa kenellekään. Minä jään: rakkauden velkaan ja vastineen velkaan.

Kirjeitä oli useita. Siitä tiedän, että siunauksia tippuu tuon tuostakin. Vähän ihan hoppuilen, että olisipa Herra kiva, kun jo joutuisivat. Sellainen on ihmisen mieli. Tässä tapauksessa en ajattele ahneutta, vaan uteliaisuutta siitä, millä Herra hoitaa ja järjestää asioita, joihin itse en kykene.

Toinen ja vielä suurempi kiitosaihe on tässä ja nyt tämän asian kanssa käyty kurssi – taivaskurssi. Usko ja luota siihen, mitä sinulle näytetään ja mitä sinulle sanotaan. Määräaikoja ei anneta, mutta varma tieto kyllä siitä, mitä tuleman pitää, kun Herran aika on oikealla kohdalla almanakkaa. Vuosien koulu on käyty. Monet nauravat, useat puistelevat elehtien päätään. Mutta kuulkaas nyt kaikki. Herra puhuu kuin puhuukin. Ja kumpa saisimme lisää kuuntelijoita. Herralla on suuria profeettoja ja pieniä juoksutyttöjä ja -poikia. Kaikkia tarvitaan taivasasioiden hoitamiseksi. Kuuntelijalle tulee kuulemisesta kiitosmieli. Ja jotta kaikki olisi tasapainossa, maailma maksaa palkan näille ihmisille nauruna ja pilkkana. Ei siis pääse ylpistymään. Mikä se luulee olevansa! Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan ja toistenkin maalla joutuu arvostelun ja epäilyn kohteeeksi. Mutta se on hyvä, jos löytyy niitä, jotka Raamattuun vedoten arvioivat ja arvostelevat jokaisen sanan. Jumala ei puhu omaa Sanaansa vastaan. Tässä on turvaprosessi siihen, että paha ei pääse meitä sumuttamaan. Oma hölmöys ja into ilman ymmärrystä voivat tehdä tepposia, mutta hyvää tarkoittavan huonot päätelmät korjaa Herra. Hän on ainut, joka voi kääntää hölmöydetkin hyödykseen ja maailman parhaaksi!

Jotta saisitte käsityksen Jumalan verkostojen moninaisuudesta ja toimintavarmuudesta, tapahtui yhtä aikaa kaiken muun kanssa tämä. Heikillä on hirmuisen mieleinen puu-urakka. Eivät kohta mahdu mihinkään. Hiljaa siis rukoilin, että Herra lähettäisi jonkun, jolle näistä ylimääräisistä olisi apua ja tarvetta. No, rakas serkkuseni toi lahjaansa ja kertoi polttopuuongelmistaan tietämättä varastoistamme. Mikä riemu! Auto täytettiin puilla – ja hänkin tuli autetuksi ja palvelluksi. Kyllä herra on hyvä! Kuva takkatulen loimusta on kiitosviesti lämpimänä pysyvästä, rakkaasta sukulaisesta.