580
19.11.2024
KULLATUT KEHYKSET – 20
Arvoista kaikki alkaa ja niihin tarinan pitäisi voida päättyäkin; saavutettuihin tavoitteisiin arvojen viitekehyksessä! Helposti sanottu. Vaikeasti tehtävissä. Vaan ellei edes yritä, jää suurin osa tärkeistä tavoittamatta. Niin – ja mukavuudenhalun soisi kuolevan sukupuuttoon. Kuitenkin se näyttää kasvavan ja voivan harvinaisen monipuolisen hyvin.
Jumala sanoo, tässä on tie, sitä käykää! Se on ainut mahdollinen oikea tie tulevaisuuteen ja ajasta ikuisuuteen. Oikealla tiellä ei ole oikopolkuja eikä syrjäpolkujakaan. Jos matka mutkistuu tai vaikeutuu ylenpalttisen paljon, on ihminen yleensä itse sen vaivan itselleen aiheuttanut. Jos ihan eksyt, ymmärrä pysähtyä säntäilyn ja syyttelyn sijaan.
Rakas Taivaallinen Isämme on tärkein – kaikkein tärkein. Älä siis pidä muita jumalia. Kaikkivaltias Jumala, suuri Luoja on omasta halustaan ystäväsuhteessa meihin. Kaikki, jotka ovat Jeesuksen ystäviä, ovat taivaallisen perheväen jäseniä ja siten myös itsensä Jumalan ystäviä. Meidät on luotu ja tarkoitettu tähän ihmeelliseen yhteyteen. Tässä vuorovaikutuksessa eletään yltäkylläisin elämä; kaikki muut vaihtoehdot ovat varjoja vain. Miten vastaat? Sillä kaikki ovat kutsutut. Ellet vastaa kutsuun, valitset itse jäädä ulkopuolelle. Jeesus sanoo, että Hän on tie, totuus ja elämä. Mitä muuta me tarvitsemme! Pienimmästäkin yksityiskohdasta pidetään huoli. Pyhä Henki, Jeesuksen meille lähettämä Puolustaja on työssään jokainen hetki. Meille ei anneta päivämäärältään vanhaksi mennyttä – vaan sataprosenttisen tuoretta täsmätuotetta jokaisessa matkalle lähetetyssä rukousvastauksessa.
Arvojen toiseksi tärkeimmällä sijalla on perhe. Jos perhe voi hyvin, kaikki voivat hyvin tai ainakin jaksavat. Perheessä on myös koko yhteiskunnan kasvun edellytykset – enkä nyt puhu perheenlisäyksestä ja uusista veronmaksajista, vaan elämän peruspilarista, yhteisöstä, jossa ammennetaan arjen rakkautta ja huolenpitoa. Siitä hyvästä saa sitten työnantajakin osansa. Kaikki elämän sijoitukset pitäisi aina arvioida perhearvojen näkökulmasta. Itselleni perhe on koti, sanoin kuvaamattoman tärkeä koti.
Otsasi hiessä! Siitä huolimatta työ tulee vasta kolmantena. Sen arvovaltaista asemaa ovat heikentäneet perheen lisäksi myös monet muut ihmissuhteet. Työtä voi tehdä ja arvostaa vasta sitten, kun tietää, kuka on ja kenen kanssa ja mihin on matkalla. Lapsilla on oikeus vanhempiinsa eikä ainoastaan varhaiskasvatuspaikkaan yhä nuorempana ja nuorempana. Työntekijällä on oikeus arvoihinsa. Jos ne ovat ristiriidassa työpaikan arvojen kanssa, asialle on tehtävä jotakin ja mieluiten heti eikä huomenna. Itselleni oli pitkä ja vaivalloinen läksy hyväksyä, että en ole korvaamaton. Oppijakson loppupuolella käsitin, että on suurta ylpeyttä luulla niin. Vielä vaikeampaa on ollut hyväksyä se, että arvoni ja asemani ei ole sama kuin identiteetti. Voi veljet! Olen paljon enemmän kuin kaikki tekemäni työ. Ja että minulla on arvoa silloinkin, kun joudun hektisen elämän varjoihin, sivummalle. Jumala on arvottanut minut taivaallisilla. Kuka voisi haastaa Jumalan!
Niillä korteilla olen pelannut, mitkä milloinkin olen saanut. Jos olen yrittänyt varastaa, näpeilleni olen saanut. Kuhmut otsassani olen oppinut varovaisemmaksi, joku saattaisi sanoa jopa viisaammaksikin. Ja jos nyt jotakin hyötyä on ollut sopimattomasta ja huonosta käytöksestä ja varomattomista valinnoista, olen ne voinut vertaistukena toisille lahjaksi antaa. Elämä ei ole pelkkää voittosaattoa. Elämä kuluttaa ja koskee ja opettaa. Elämä opettaa kulkemaan hiljaa ja hillitysti päivän matkan kerrallaan. Mikäs tässä on kasvojaan asetellessa kullattujen kehysten keskelle! Elämä on aina suurempi ja enemmän kuin kehykset.