17.05.2023

RUKOUSKIERROKSET

Sain puhelinsoiton metsäkirkosta! En tarkoita metsään rakennettua kirkkoa, vaan metsää missä vain, jossa voi olla lähellä Herraa ja rukoilla rauhassa. Soittaja oli siis metsäkirkossaan ja itse istuin talon ainoassa yksityisyyttä antavassa tilassa, kodinhoitohuoneessa. Asia ja esirukouksen aihe oli tärkeä. Siitä huolimatta naurettiin katketaksemme. Pyykkikone ei soittanut vielä loppulauluaan, mutta linkouksen kierrokset siivittivät rukousten virtaa. Herrakin nauroi! Siinä kaksi ystävystä toinen toistaan tukien lähestyivät pyyntöineen ja tarpeineen maailmankaukkeuden Kaikkivaltiasta – ja tulivat varmasti autetuiksi. Opittiin myös tärkeitä: monesti rukoilemme huojennusta, taakkojemme keventämistä. Synti ja häpeä. Ei meille ole luvattu huojennusta – vaan vapautus kaikesta raskauttavasta. Tämä ei ole menestysteologiaa vaan raamatullinen totuus ikiajoista asti. Jumala ei jätä hommiaan puolitiehen. Hän auttaa ja pelastaa hamaan loppuun asti!

Äitienpäivä on vietetty. Vai pitäisikö sanoa, että kompuroitu pois päiväjärjestyksestä. Ei meillä juhlamenojen suhteen ole mitään valittamista. Ruokailtiin kuten aina Juhanalan kartanon tiloissa kotoisasti ja herkullisesti. On ihana viedä lapsenlapset oppimaan ruokakulttuuria ja maistelemaan uusia. Mentiin, vaikka meinattiin säästää ja syödä grillinakit vieläkin kotoisemmin pihapatiolla. Ei raaskittu keskeyttää vuosien perinnettä eikä sitä seikkaa, että kenenkään ei tarvitse seistä keittiössä. Mitä se kompuroiminen sitten tarkoittaa? No, kannan jatkuvaa äitienpäiväraskautusta sisälläni. Miten moni joutuu nielemään itkuaan, kun kaupallistunut äitien muistaminen jyllää ympärillä. On paljon niitä naisia, jotka eivät voi eivätkä saa olla juhlittavana. Heidän surunsa ja murheensa on kohtuuttoman kova! Äitiys on elinkautinen, mutta niin on äidittömyydenkin olotila. Minusta on kultaakin tarpeellisempaa, että muistamme toisiamme arjen keskellä, ei vain päätetyn juhlan takia hössöttäen ja hömpöttäen. Suhdanteet ovat kohdallaan silloin, kun käytetään 365 päivän mahdollisuus yhden päivän sijasta. Miettikääpäs ihan ite …

Kovin on raadollisen kaupallista tuo tiedotusvälineidenkin tarina. Jos ei oikein ole jutun juurta eikä kunnon aihetta – otetaan seksi kuvaan mukaaan. Niin, ja sitten voimmekin lukea tulevien ja kasvavien julkkisäitien seksielämän saloja. Tämäkin on päätetty jossakin muualla. Ketä kiinnostaa kaikkien seksielämä. Hankitaan sen sijaan oma elämä. Ja jos käy niin, että oma elämä koheltaa kuin tuo äsken arkisille kierroksille säädetty pyykkikone – iloitaan siitä, että ylipäätään lähtee käyntiin. Ja mitä erotiikkaan tulee … On se vain niin, että Ylelläkin asiaohjelmissa saisi olla pukukoodi. Asia menee sivu silmien, kun vähäpukeinen haastateltava istuu itse huomaamatta jaarittelemassa sitä ja tätä. Katsoja sitä vastoin ei kuule, vaan vartioi, että pullahtaako jo melkein lopullisesti näkyvä rinta kokonaan pussistaan. Ilmankos meillä ei enää puhuta asiaa juuri lainkaan. Ja loput ajasta käytämme informaatiokatkojen korjaamiseen! Eivät taida tulevat äidit ja olevat sellaiset muistaa, että lastensa eväitä esittelevät. Annetaanko anteeksi? Parempi kai se lienee kuin käärepaperiin piilotettujen sipulimakkaravoileipien rapisteleminen suorassa lähetyksessä!