20.08.2023
SOTASUUNNITELMA
Äiti, miksi sinä olet niin hiljainen? Hiljainen? Enhän toki. Minä vain ajattelen! Älä ihmeessä ajattele, äiti. Ajatuksesi ovat kuin ensimmäinen varoitussireenin kailotus. Siitä seuraa aina sotasuunnitelma. Sodan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, mutta organisoidusta ja järjestelmällisestä toiminnasta kyllä – kaikille ympärillä eleleville ihmisille. Ja tehokkaasti! Eiköhän tehdä, eiköhän ryhdytä, pitäisi jo saada aikaiseksi … Olen kuin taistelukalan ihmisversio. En käy pullistelemassa poskijani vastustajalle, mutta toimintaohjeita tulee kuin konekivääristä. Olen siis ikävä ihminen ja vielä ikävämpi lähimmäinen. Varo pappa. Äiti ajattelee.
Tämä on nyt vain tällainen sunnuntaiseudun tilitys. Joutilas jotakin! Pappa on ohjeistettu puutarhatoimenpiteisiin. Mummo tuulettuu ja kutoo. Ruoka on helppo eikä valmistamiseen siis tarvitse varata aikaa. Muu perhe pysyy ajattelemisen takia omissa oloissaan. Antaa siis pään käydä.
Ja käyhän se. Heräsin tänä aamuna joululauluun. ”Kautta tyynen, vienon yön, alta kirkkaan tähtivyön, riemun ääni helähtää, suuret pienet herätkää. Laulu on se enkelten, kautta avaruuksien, Vapahtaja teille nyt – juuri ompi syntynyt. Tässä lauletaan Joulunlapsesta. Mutta taivaskansalle Vapahtaja voi syntyä missä ja milloin vain. Ja kaikille muillekin, jotka kurottavat Jumalaa kohti. Vapahtaja sairauksista ja kaikista raskautuksista, rahapulasta, yksinäisyydestä, huolista ja ahdistuksista. Tämä maailma on täynnä Vapahtajan tarvetta. Oikea sota, väkivalta ja kaikkinainen pahuus on taakka, jota kannamme itsemme ja koko maailman tuskan takia. Mutta Vapahtaja JUURI NYT, teille ompi syntynyt. Tarraudu Vapahtajaan!
Koska on mukavaa kurkistaa toisen pään sisään, kerron kaksi hullua ajatusta. Viisaat mietteet jätän tuonnemmaksi, jos niitä nyt on ollutkaan. Kasvolävistykset ovat heikko kohtani. Minut on kasvatettu katsomaan silmiin, kun keskustellaan kenen kanssa hyvänsä. Jos vastapelurilla on lävistys, joudun hankalaan tilanteeseen. En vain kykene katsomaan. Väkisinkin ajattelen, mihin kaikkeen nuo koukut ja nupit ja renkaat voivatkaan tarttua ja aiheuttaa kipua ja vaaratilanteita bakteereista puhumattakaan. Nenärengas on heikoin kohta! Minulla on niin rajattu näkemys niiden käyttämisestä, että ihan hävettää. Olen nähnyt kuvia aboriginaalien käyttämistä nenälävistyksistä, useimmiten luusta tehdyistä. Totta tosiaan, niin hurjia, että voi sotasuunnitelma hyvinkin olla kysymyksessä. Vaan mieluiten mietin, että pyrkivät komistautumaan toista sukupuolta varten niin kuin tänäkin päivänä. Toinen nenärenkaan kohtaamiskokemus liittyy sonneihin. Iso rengas isossa turvassa! Jo vain pysyy mahtailija paikoillaan tarpeen niin vaatiessa. Voitteko väittää, että nenärengas ei olisi opettanut minua erilaisuuden kohtaamisessa!
Tämän asian ytimessä mietin ihmismielen mutkikkuutta. Stringit, joita itsekin olen käyttänyt makeasti nauraen -hämmästyttävät yhä vain. Pelkkä lanka pakaroiden välissä ja pitsilappu edessä. Väittävät alusasusteeksi! Stringeillä ei ole mitään muuta käytännöllistä funktiota kuin seksuaalisten mielikuvien herättäminen. Mutta tässäpä se juuri jumii. Stringit kätketään muiden vaatteiden alle ja niiden tavoite jää useimmiten saavuttamatta – muualla kuin omissa ajatuksissa. Ja vielä. Naisen pakarat langalla erotettuina ovat arvossa arvaamattomassa, mutta entäpä miehinen vako, joka näyttäytyy lököttävien housujen saattelemana. Miksi pidämme tätä puistattavana ja jopa kantajansa älykkyyttä vähentävänä vaikutelmana? Kyllä sukupuolivaltuutetulla on syrjintään puuttumisen paikka! Tietysti mieskin voi käyttää stringejä. Usein ne kuitenkin saavat julkisuutta vain makuukammareissa tai pornahtavissa ohjelmissa. Naisen pitää kävellä langalla vaikka kukaan ei olisi näkemässä – kaiken varalta!
Ellei ole puhtaampia ja pyhempiä ajatuksia … Miten pääsee oikealle kanavalle. Pyytämällä tietysti!