Tilasimme toisillemme yhteisen ystävänpäiväkortin! Eipä olla tehty moista muuta kertaa. Kortti on kolmiosainen: korvat tälle vuodelle ja kärsät ensi vuodeksi. Kysymyksessä on sisustustaulu: elephant kiss, meille true love oikein isolla truulla.
Ystävänpäivänä kaiken hömpötyksen keskellä, joka tekee kohteille mahdottoman hyvää, on mukava itsekin hömpötellä. Mikä on 55 yhteisen vuoden, josta 48 avioliittovuotta, salaisuus? No, uimarannalla oli iso vaaleatukkainen poika, jolla oli valtavat hartiat. Tuo on minun! Oi Valentino! Siitä se alkoi. Minä olin 12 ja Heikki 13 vuotta vanha. Matkalle mahtuu monta ihanuutta ja kovasti kamaluutta, mutta hyvää on se, että kaikki kokemukset ovat yhteisiä! Ylioppilasvuonna Heikin fresko-osuudessa luki: minulla on kauhea Kankkunen. Kysymyksessä ei ollut alkoholi vaan tyttöystävä tyttönimellä. Ja voi miten oikeassa keksijät ja kirjoittajat olivatkaan!
Kuulkaa, ilman Jumalan siunausta ei kertakaikkiaan voi sovittaa yhteen tulta ja vettä: jompi kumpi kärsii. Ja minusta on tietysti mukavampaa, jos se on Heikki. Ystävät leukailevat, että sieltä se Hyasintti tulee, voi Rickhard ressukkaa … Mutta hepä eivät voi tietää, miten suureksi sankariksi Rickhard voikaan tuntea itsensä, sillä Hyasintista ei yksin ole mihinkään. Tätä kai sanotaan yhteen kasvamiseksi, yhdeksi tulemiseksi. Minua ihan puistamalla puistattaa ajatus, että pitäisi olla omaa laatuaikaa. Miksi ihmeessä, kun näin on hyvä. Heikiltä en ole tainnut muistaa kysyä mielipidettä.
No, kauppamatkalla autossa: Kuule, pannaanko elämä risaiseksi? Ajattelin juuri samaa! Mutta ei tekosuhukermalla vaan oikealla kermalla. Joo, ja molemmille kaksi. Ehdottomasti, jos vain marketissa on neljä laskiaispullaa!
Aamupuuhat: Voi kamala. Harmi! Tosi kurja juttu! Älähän hermoile: pitäisi tulla loppuviikkoon mennessä. Tilasin viime viikolla. Ihanaa, että huomasit. Saitko alennuksella ja ison pullon. No kyllä sillä kelpaa taas suihkia! Hih! Kiitos! Mitähän ne siellä ajattelevat, kun sama mies tilaa koko ajan naisten hajuvettä.
Arvaa mitä? Minulla on sotasuunnitelma. Heikki ei ole oppinut vieläkään maastoutumaan. Jos tuo puretaan ja tuo paikataan ja uudelleen rakennetaan, eikö näytäkin hyvältä! Ihan pikku juttu, muutama neliö, teet, kun kehtaat ja jaksat. Ajattelin kyllä, että synttäreille olisi valmis, mutta eiii sillä niin kiire ole. Lähdetäänkö nyt hakemaan ne isot kukkaruukut, toinen pation toiselle laidalle ja toinen pitkälle sivulle. Laitetaan jo mullat ja taimet valmiiksi. Ei niitä niin kovin raskasta ole siirrellä!
Kuule, tuli mieleen se yksi postikortti. No niin minullekin! Mutta ne olivat porsaita. Mutta ajatus oli sama: on ihanaa kärsiä toisiamme! Niin – Valentino!
Jaa tämä sivu