02.09.2023

JOPILPATIT

Hevoskastanjasisko – siis se hieno – läheni pläjäyttäen postikortilla. Olipa kiva ja mukava. Siinä kehotettiin hulluttelemaan, että naaman rutut ja kurtut ja uurteet pysyvät ilon puolella. Kokeillaan heti! Lounaan jälkeen tökkivät kaksi kattilaa tiskipöydällä. Eivät mahtuneet koneeseen, joten katsotaanpa, mitä pienellä hulluttelulla saa aikaiseksi. Muikistin suuta niin kuin silloin nuorena ennen vanhaan, pyöristin silmiä ja katsoin Heikkiä niin suloisesti kuin vain osasin. Minä en kyllä nyt kehtaa tiskata noita! Ja vaikutus: voi rakasta, minä voin tehdä sen. Siellä jo päiväunihuopa ja tuoksuva tyyny sinua odottavat. Se toimiiii …

Papiljotit toivat monia kivoja muistoja pintaan. Mitä venhempi sisko edellä sitä minä pienempänä perässä. Sisko rullasi pään, mutta suoristi otsatukan oikein teippauksen kanssa. Oli minulle kaverin siskokin elämässä, että ihan kokoonnuttiin katsomaan, miten Merja silittää tukkaa. Hän ei rullannut!

Rullat päässä keikkuen, vanha radio rallattaen. Saanko sisko taas sitä ruusuhajuvettä? Anna vaikka vain vähäsen. No ethän sinä ole edes minnekään menossa. No kun en pääse. Mutta haisisin hyvälle! Siinä opeteltiin ensimmäisiä leikkejä, miten tansseihin tälläydytään. Mutta tämän muisti jokainen itseään kunnioittava tyttö: paplarit päässä ei esiinnytä julkisesti. Ei pyyhkäistä kitkalle kesken kaiken rullat huivin alle piilotettuna. Se on sivistymätöntä.

Laitettiin sitten hulluttelu muutenkin käyttöön hyvän kokemuksen houkuttelemana. Tiedättehän, että pitkään naimisissa olleet alkavat näyttää toisiltaan samalla tavalla kuin koira ja sen omistaja. Nyt kävi niin, että Heikiltäkin poistettiin poskesta hammas. Sama hammas kuin itseltäni vähän aikaisemmin. Olin jurnuttanut, että tämä on ihan traumaattinen kokemus. Kolo hammasrivissä! Olkoonkin, että se ei näy, mutta tuntuu tavattomasti. Annettiin sitten palaa kuin hyvässä sketsissä. Venytätkö sinäkin leukaa? Joo, se jotenkin helpottaa ja kampeaa kielen pois poistokolosta. Sössöttääkö sinun puhe? Sen kuulee omassa korvassa. Niin tekee, tuntuu epäselvältä. Miksi sinä pullistelet tuolla tavalla poskiasi. Tämä on kuule kotitekoinen pallolaajennus. Posket täyteen ilmaa ja mikä hieno hetki. Poskinahka ei tungettele hammasväliin ja pienen hetken voi hengähtää, että ässä ei vihellä niin kiusallisesti. Viheltää vähemmän!

Viheltäen menee! Ha haa! Kasvoivat lupaa kysymättä ja nyt viedään kainostelematta. Jos jotakin jäisi, että tunnistaisivat edes hampaista. Ja nythän minä muistankin. Kun tapasin hammaslääkärini kymmeniä vuosi sitten ensimmäisellä vastaanotolla, kysyin ihan vakavissani toki. Pääsenhän näillä hampailla hautaan! Ensimmäinen kohtaaminen ja perustavaa laatua oleva ikuisuuskysymys. Teen parhaani – vastasi kalustonhoitaja. Ja onkin tehnyt. Mutta en halua viheltää ja suhautella. Heikki, tee jotakin ...