PIPARIKSI! Miksi ihmeessä asioista, jotka menevät jotenkin huonosti, sanotaan, että ne menivät pipariksi. Kun katselen tämän vuoden perhepiparitaidetta, ryhdistäydyn ylpeydestä ja annan täyskympin. Niin, tai mielummin kyllä haukkaan ison palasen! Vaikka ne maistuvat ehkä vielä vähän paremmilta tammikuussa laskeutuneen huonepölyn kuorruttamina. Hyvä, että meni pipariksi.

Pipariksi tai ei! En kuvitellut joutuvani elämään aikaa, jossa hoosianna kajahtaa kirkoissa samban tahdissa puolialastomien naisten tahdissa. No tulevaisuus tuo ehkä kaislahameet ja yläosattomat. Raamatun Sana toteutuu niin hyvässä kuin pahassakin. Miksi edes pahoittaa mieli. En enää voi kuulua joukkoon ja osallistua moiseen menoon ja meininkiin. Jumala sallii joskus täysin jumalattomankin toiminnan. Hän antaa tulla täydellisen sekaannuksen ja hämmennyksen. Jossakin vaiheessa joku osallisista herää – onneksi ja häpeästä punastuneena pyytää anteeksi Jumalalta ja lähimmäisiltä. Valitettavasti monesti vasta kuilun partaalta alkaa versoa parannuksen tekeminen. Kun nyt on alamäki, antaa mennä vaan! Jumala ei sitoudu luterilaiseen kirkkoon vaan lapsiinsa sen sisällä. Mitä siis menetämme. Emme mitään muuta kuin ne iankaikkiset sielut, jotka olisivat voineet kohdata Herransa luterilaisenkin instituutiouskonnollisuuden välityksellä. Jumalalle kun mikään ei ole mahdotonta!

Eikä tämä elämä enää muutenkaan ole mallillaan kuin silloin ennen! Lapsilta kysytään kouluun lähtiessä, että kultaseni, onhan sinulla varmasti mukana taskulamppu ja kakkapussit ihan vain kaiken varalta. Koulutetut ihmiset! Mitä ihmettä he meuskaavat kakkapussien kuljetuksista uhaten tehdä asiasta työehtosopimusneuvottelut. Kenen ne kuuluu kantaa ulos. Ei kenenkään! Jos festarit onnistuvat kakkamajojen kanssa, ei suurenkaan koulun varalle tarvitse viedä kuin muutama maja.

Kuulkaa pidätyskyky venyy kyllä, jos on pyllistettävä kylmässä. Mutta tulevaisuuden arkkitehtuurin tämä ongelma kyllä pitää ottaa huomioon. Ihan hieno juttu, että koulukonpleksissa on muutama hyvin hoidettu kompostikäymälä kaiken varalta. Niin, ympäri käydään ja yhteen tullaan. Isomummon sukupolven vesat ihmettelivät, että pitääkö opettajankin käyttää vessaa! Kyllä se sieltä tuli, ulkohuussista!

Pipareita piisaa. Ihmisten leipäjonot ovat antaneet esimerkin eläintenkin leipäjonoille. Mainio asia, että lahjoitusruokaa kertyy niilekin. Mustit ja Mirrit kiittää. Kansanedustajat sitä vastoin rientävät linnan juhlaan säästäen vettä. Vanhoista farkuista tehdyllä puvulla saa mediahuomiota ja runsaamman kylpyveden pitkäksi aikaa. Ajatella, ihan satatuhatta litraa suomalaista vettä. Mutta se on kyllä väärin, että lehtitietojen mukaan Väyrynen ei saanut juhlakutsua. Kyllä Väyrynen ei ole enää ihminen vaan suomalaisen politiikan instituutio ihan niin kuin Kekkonen. Saamme hävetä!

Sisko kutsuu perheen itsenäisyyspäivän aterialle. Pitää kiitää Stockkan herkkuosastolle sienisalaattia hakemaan. Siihen kateellinen maalaissisko, että onkohan varmaa, että ei myrkkysieniä. Toisen pään hiljaisuus, johon maalaissisko jatkaa. Kuule, pyydä myyjää maistamaan lusikallinen sitä salaattia siinä silmiesi edessä. Sano sitten, että menet puoleksi tunniksi kahville. Jos myyjä on palatessasi edelleen hengissä ja oireeton, lupaat ottaa litran juuri sitä kalleinta lajia. No ruokapöydässä sitten kerrot koko jutun ja sanot, että myyjä ei suostunut kyllä maistamaan … Saat syödä koko satsin ihan itse!