22.10.2023

AUTIUS

Tämän aamun aamulaulu aloitti sointinsa jo aamuneljältä. Silloin ei vielä carpe diem ole ihan ajankohtainen, tahtoisin tarttua hetkeen hetkistä myöhemmin. Mutta täytyy kysellä, mistä näitä lauluja oikein kumpuaa. Muistanette P.Mustapään runoon laitellun laulun: Vain pieni kansanlaulu, ja sanoja ei ole ollenkaan … Vaikka onkin: Vain yksinäinen lintu, joka synkällä kedolla valittaa … Vain autius metsän puissa ja sininen rakkauden ryytimaa … Tämän täytyy olla takauma. Eilen oli ihana aamu. Hihkaisin, että aurinko paistaa! Siihen puoliso, miksi: ai kun ahdistaa. Ellen olisi tarttunut hetkeen, olisi puoliskolleni jäänyt väärä moodi päälle. Paistaa, ei ahdista! Naapuri toi kuhaa ja isoja ahvenia! Miksi ei siis paistaisi?

Tähän kalakontekstiin on hyvä liittää älynväläykset juomakulttuuristamme. Kyllä on puhuttu ja pohdittu alkoholin – ja millaisen sellaisen tulemista ruokakauppoihin. Ei mene läpi kansanterveydellisistä syistä eikä alkoholisoituneiden perheväkivallankaan takia. Hyvä niin! Mutta nyt sitten vapautetaan melkein kaikki. Jos olet jo tuiterissa, otat vain puhelun ja jo kohta pikalähetti polkee pullot kolisten. Nyt ammennetaan koteihin oikein isolla kauhalla! Vastuulliseen kotiinkuljetukseen kuuluu valvonta. Kysynpähän vain, millaisiin tilanteisiin yksin liikkuvat asiakaspalvelijat joutuvat. Jättäisin mielummin juomat vaikka sammuneelle ennen kuin ottaisin leipäveitsestä. Älkää nyt selitelkö, että on vastuullista. Juomien hakemisessa on se hyvä puoli, että joutuu tekemään sen useamman ihmisen silmien alla. Änkyrässä ei kehtaa, kun ei voi ottaa autoakaan. Joku tuttu voi nähdä … Saattaa siis käydä onnellisesti niin, että jokunen pullo jää ostamatta. Että kaikki juominen ei ole humalahakuista! Eipä tietenkään ole – vaikka monelle on. Sitä paitsi valvonta joutuu eturistiriitaan. Myyjä haluaa myydä ja lähetti jättää ostokset. Millainen olisi se tilanne, että juomat vietäisiin takaisin kauppiaalle ja lähetille annettaisiin varoitus. Ja kuka maksaisi turhan poljennan? Tämä ei ole muutosvastarintaa vaan tervettä harkintaa. Ajatelkaa vielä uusiksi. Olen myös vainoharhahtaneena huolissani siitä, että ruokapakkaukset eivät liene sinetöityjä. Ne ovat alttiita kaikenlaiselle ilkivallalle – joka ei välttämättä näy käyttäjälle. Vuosikymmeniä sitten sylkivät kahviloiden ketsuppi- ja sinappipurkkeihin. Posti huumattiin! Kyllä katalat konstit löytävät aina tekijänsä. Lisätkää kaikkien turvallisuutta! Sitä minä sanoisin asiakaspalveluksi.

Tulipa hyvä aasinsilta seuraavaan mielessä pyörivään asiaan. Kohtasin sattumalta – jos sellaisia nyt onkaan – Sari Essayahin kaupan pihalla. Olipa kiva esittäytyä, että tässäpä olen, sinulle Joosefin työstä kirjoittava kotitalousopettaja. Oli hyvä kohtaaminen. Se on juurikin niin. Sarilla on muutama vuosi aikaa hoitaa Suomen ruokahuolto riittävän hyväksi. Tuetaan häntä siinä. Ja iloitaan, että tavallinen kansalainen voi vapaasti lähestyä arvollisia päättäjiä – meillä täällä lintukodossa. Ei ollut punkkereita eikä turvahenkilöitä. Hetki oli lämmin kaikinpuolisessa yhteisymmärryksessä. Kiitos siitä. Vain tuoksua mintun ja ruusun, jota tuuli nenääni löyhäyttää … Miten se nyt menikään ...