MITÄS MINÄ SANOIN! JA MINKÄ KIRJOITIN, SEN KIRJOITIN! Suomessa mekkaloidaan demokratiasta ja mielipiteen vapaasta ilmaisemisesta. On sanan vapaus – vai onko! Ainakin se on varmaa, että kuolemattomia sanoja ei synny ellei ole kuulijaa tai kirjoittajaa ja lukijaa. Ja kuinka monta korvaamatonta ajatusta jääkään julki tulematta ellei ole kaikille vapaata sanan foorumia.
Suomessa ei ole! Sosiaalisessa mediassa saat peukuttaa ja puhua. Ellet kuitenkaan halua olla mukana facebuukissa tai muissa vastaavissa – jäät vaille mahdollisuutta osallistua. Miten niin? Senpä vuoksi juuri, että Suomessa saavat palstatilaa tai radioaaltoja vain julkkikset ja somevaikuttajat. Toinen vaikuttajaryhmä ovat toimittajat ja asiantuntijat. Mikäli nämä tahot laulavat niitä lauluja, joita julkaiseva taustayhteisö kannattaa – saat sanoa. Muille tila ei perustellusti riitä vaikka olisit syntynyt sanasepoksi. Ei ole tilaa vihapuheelle eikä vihaisellekaan eikä myöskään asialliselle asialle selkosuomeksi sanottuna. Mitä haaskausta!Voivottelemme aivokatoa ja samalla jätämme käyttämättä tätä varantoa kirjaimellisesti sanomattoman paljon.
Graffitit ovat myös julkista sanaa ja mielipiteen ilmaisemista. Ohi ajaessani silmiini sattuivat osuvat sanat alikulkutunnelin seinässä: OLE SINÄ ITSE SE MUUTOS, JONKA HALUAT MAAILMASSA TAPAHTUVAN. Tämän sanan innoittamana mietin, kenelle voisin kertoa huolestani. Tulin siihen tulokseen, että Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja tapaa kaikkia media-alan supervaikuttajia. Hän voi ottaa asian esille. Pyysin häntä vaikuttamaan siihen, että saisimme nettiin kaikille avoimen julkaisukanavan. Kyllä pilvipalveluihin mahtuu! Ainoana ehtona olisi se, että kirjoittaja esiintyy omalla nimellään ja ottaa vastuun siitä, että ei kiihota kansanryhmää vastaan eikä tee muutenkaan mitään sopimatonta. Mielipidettä ei kuitenkaan rajoitettaisi vaikka kirjoittaja vakuuttaisi maapallon olevan litteämpääkin litteämpi!
Sain vastauksen kiitettävän nopeasti. Minulle kerrottiin, että tarvetta olisi varmasti, MUTTA että puheenjohtaja itse ei nyt voisi vaikuttaa asiaan millään tavalla. Jos eläisimme diktatuurissa, olisi kai sallittua edes miettiä, mikä tai kuka estää.
Parempia aikoja odotellessa puran siis edelleen yksin tuntojani tuntemattoman blogini sivuille. Eikö kukaan kuule … Ja ruusun annan jokaiselle, joka pyrkii ilmaisemisen vapauden edistämiseen millä tavalla tahansa. Ruusu ei kuulu vain kirjan päivään kerra vuodessa – se kuuluu jokaiseen päivään! Ja ajatelkaa, jos uudelle foorumille saisi laittaa videoita: laulua, lausuntaa, räppiä … Saa sitä sanoa lukemattomilla eri tavoilla. Ruusun olen muuten kasvattanut itse. Yltiöpäisenä optimistina se tarkoittaa minulle, että olen edennyt askeleen kohti kirjallisuuden pro Finlandia palkintoa, väärästä päästä vain. Ensin tuli ruusu, kirja odottaa vielä kirjoittajaansa. Harmi, että kirjaimet eivät voi välittää tätä huumaavaa tuoksua.
Jaa tämä sivu