16.12.2023

HYVÄLTÄ NÄYTTÄÄ

Jo vuosia olen opetellut, että heti uuden vuoden jälkeeen alkaa seuraavan joulun lahjahankinnat ja muut taloudellisesti haastavat tai aikaa vievät tehtävät. Marraskuussa kaiken pitäisi olla jo kunnossa. Mutta niin kauan, kun nuorio tahtoo Teddybearin, en pane pahakseni viime hetken hankintoja. Oli sitten niin mukava kotimatka nallen kanssa takapenkillä – suorastaan terapeuttinen. Että jos nyt hönkäilette ruuhkissa hermostuen, ottakaa opiksi tulevaa vuotta varten. Ja niille, jotka hankkivat pehmon: arvatkaa, mitä laulettiin nallen kanssa matkaa tehtäessä. Lainattiin mainoslaulua ja rallatettiin: ”tää hyvältä näyttää, me tiedetään se itsekin”.

Positiivinen sekoilu sallittaneen aina. Tähdennän, että minulla ei ole mitään sitä vastaan, että amerikkalaiset tekevät osamuuton Suomen kamaralle. Tervetuloa vain siksikin, että en voi asioihin vaikuttaa millään tavalla, en edes asenteiden muokkauksessa. Mutta metkaa on tämä. Kun Amerikan sotilaat tulevat tänne aseineen ja torrakoineen, emme pidä sitä minään muuna kuin turvallisena asiana. Jos pystyy tarkkailemaan tilannetta täysin ulkopuolisena ja mahdollisimman tasapuolisena, tulee eteen kysymysmerkkejä. Jos venäläiset tekisivät saman, sanoisimme muitta mutkitta, että meidät on miehitetty, ainakin osamiehitetty. Sormi osoittaa sopimukseen ja kutsuun. Kyllä niin. Mutta uskallanko argumentoida loppuun asti. Historian tapahtumat ja aikajanat jo takkuavat mielessä, mutta menikö se niin, että kun viimeksi kaveerattiin oikein kunnolla ulkopuolisten kanssa – paloi Lappi!

Sotaa käydään niin monilla rintamilla, että huimaa. Nyt on sitten kuulema todettu, että ihmisten uloshengitysilma edistää ilmastonmuutosta. Olipa kahvi mennä väärään kurkkuun. Vaikka taisihan se Linkola jo aikanaan todeta radikaalisti, että meitä on ihan liikaa näin pienellä pallolla hönkimässä. Osasivat juttelijat kertoa myös, että jota kuinkin kolmekymppiset naiset päästelevät eniten. Kysymyksessä on ulos tulevan ilman metaani ja typpi. Hiilidioksiidin kaiketi käyttää luonto ihan niin kuin huonekasvit makuutilassa. Mutta miksi juuri kolmekymppiset ja naiset? Minä tiedän. Kun nainen alkaa lähestyä keski-ikää, muuttuu hän märehtijäksi, jokainen meistä. Sitä alkaa miettiä syntyjä syviä ja tahkota, että tässäkö se nyt oli. Romantiikasta rassaa ja keho repsahtaa. Vasta vuosia myöhemmin nainenkin käsittää, mikä vapaus on kypsissä kymmenissä. Mutta ilmasto-ongelmaa käsityskyvyn laajeneminen ei ehdi auttaa. Hengittäkää siis kuka suinkin voi sisään päin, älkääkä vain pieraisko julkisesti. Roskaamisesta sakotetaan jo. Miten paljon maksaa tahattomasti karkaava paukku tulevaisuudessa, sen aika näyttää. Siihen saakka voimme vain odottaa sitä umpirohkeaa, joka uskaltaa nauraa näille hömpötyksille päin naamaa. Ei kai nyt ole vielä aprillipilan aika!

Tästä ajatuksen virran mutkittelusta voinee päätellä, että taitaisi loma tehdä hyvää yhtä hyvin kirjoittajalle kuin muillekin ihmisille. Ei anneta joulupöllyn yllättää muutoin kuin lumisateessa. Hidasta ja varmista! Kun kiukku ja väsymys vaanivat, on mahdottoman tärkeätä yrittää pitää mölyt mahassa. Riitaisuus pilaa perheilman muullakin kuin vain metaanilla. Ei yhden päivän, sen aatto-ottelun, kannata antaa tärvellä yhteistä hyvää. Rauhan tekijöitä se tarvitsee perherauhakin! Ja milläs se saatiinkaan aikaan. Laulettiinko jossakin laulussa, että puurokauhalla, silläpä sillä. Mutta millä kompensoidaan lanttulaatikon aiheuttamat päästöt? Kysynpähän vain.