409

20.02.2024

KOOMIPSYKOLOOKIKKO

Meistä on jäljellä kuoret vain! Nyt on syntynyt vanhan ammatin upouusi titteli. Sana on yhdistelmä koomikkoa ja psykologia. Koomipsykolookikko on siis psykologin ja keittiöpsykologiaa harjoittavan koomikon ammattinimike.

Naurettavia yhdistelmiä elämänkoulusta yhdistettynä lähinnä koulupsykologiaan ja terapiaoppaisiin. Se saa siis monet nauramaan tai haromaan hiuksiaan. Mutta tätä harjoitetaan, koska aina on mahdollisuus, että sokeakin kana löytää jyväsen!


Tähän kysymykseen etsitään kuumeisesti vastauksia ja ratkaisuja. Miksi lapsemme ja nuoremme

ovat nujerrettuja, masentuneita ja vailla minkäänlaista motivaatiota opiskeluun ja elämään yleensä. Heihin on kuin iskenyt demoninen mitä väliä- viirus!


Hiljaisena hetkenäni sain ymmärryksen. Ajatuksiini annettiin tällainen väite: olemme menettäneet ihmisyyden! Mieti sinäkin, onko ajatukselle perusteita ja mitä asialle voisi tehdä. On kuitenkin niin, että nykyihmisestä on vuosien saatossa jäljelle jääneet vain kuoret – joille voi näemmä tehdä ihan mitä hyvänsä. Jos olet pelkkä kuori, sinua voi paloitella, laittaa roskiin, kohdella väkivaltaisesti – siis ihan mitä vain. Kun vielä elät maailmassa, jossa lähikokemuksen mukaan pelkkä kulkutauti voi muuttaa perusteellisesti kaiken ja koko elämän - kyllä se hämmentää, että niinkin voi käydä. Ukrainan sota toi sotimisen jokaisen suomalaisen kotiin ja uutiset puhuvat ydinsodasta ja kolmannesta maailmansodasta. Samalla hurjat luonnonilmiöt ravistelevat maailmaa ja Suomi kiristää kukkaronnyörejään lisäämällä vähäosaisuutta. Huumeisiin ja muihin päihteisiin kuolee ennätysmäärä ihmisiä. Tässäkö on maailma, josta pitäisi löytää elämän motivaatio ja tulevaisuuden suuret unelmat ja suunnitelmat! Lapsia raastetaan ohi kiitäviin autoihin seksiorjiksi tai heitä käytetään elinkauppaan tai näännytetään ruuan puutteeseen. Nostamme kädet pystyyn voimattomina tai odotamme vain, että palleaa koetteleva ahdistus menisi ohi. Lapset eivät ole hölmöjä, elleivät he ymmärrä, he aina kuitenkin aistivat, ovatko asiat oikein ja kohdallaan.


Uskoiko yksikään humanismin nimeen vannonut, että ihmiselle voisi käydä näin! Humanismin tavoite on kohottaa ja nostaa ihmistä arvoasemassaan. Toinen puoli asiassa on se, että moni harjoitettu ismi yrittää tehdä ihmisestä itsensä jumalan. Ylpeys ja ylimielisyys! Vaikka meitä tänä päivänä kohdellaan kuin eläimiä. Monella kissalla ja koiralla on luksusolot lukemattomiin lapsiin nähden. Matka ei taitu, kun vain soudetaan ja heti perään huovataan!


Käsitämmekö, että ihminen on ruumiin, sielun ja hengen kokonaisuus – Jumalan luomisteko, ainutkertainen ja ainutlaatuinen. Sinuja ja minuja on vain yksittäiskappalein. Lapsilla ei ole tätä tietoutta eikä siis sen tarjoamaa kalliopohjaa, jolle asettaa itsensä koko ihmiskunnassa. Tieto puuttuu ja käytäntö osoittaa, että meitä on muutenkin liikaa. Joudunko siis harvennettavien joukkoon ja minkä ikäisenä. Pitäisikö älytä ottaa lähtöpilleri, vaikka vakaumus kieltää sen. -Ellei tällainen tunneilmapiiri tee tehtäväänsä, kun se toistuu päivästä ja vuodeta toiseen, ihan ihmetellä pitäisi. Elämä on kyllä sanoja, mutta ennen muuta tekoja, parhaina päivinä esimerkilisiä tekoja!


Ennen kuin aikuinen voi opettaa ja ohjata lasta elämän suurten kysymysten äärellä, on hänen itsensä ensin löydettävä itsestään se ihmiskuva, joksi meidät on luotu. Nyt olemme taantuneet kuoriksi, sisin puuttuu ja huono olo sen kuin koventaa otteitaan. Rakas lapsi, sinun tunne- ja tahtosielunelämääsi on myös ruokittava. Sinulle on tarkoitettu myös pala taivasta, henki, elämän henki, jota Jumala voi vain hoitaa, onhan Hän sen sinuun puhaltanutkin. Saimme kuorielämälle kaksi lisäulottuvuutta eikä niillä ole mitään tekemistä apinoiden kanssa. Etsisimmekö vastauksia sieltä ikiviisauksista, kun oma viisaus ei ole koettamisesta huolimatta parasta ja toimivaa löytänyt. Epäreilua eläimille. Sanomme, että ihmisestä on tullut eläin itselleen ja lähimmäiselleen. Jospa ei olisi! Niin kauan, kun kuoressa vielä sielu ja henki ilmoittaa kaltoinkohtelustaan ahdistuksena ja masennuksena, olemme elämän puolella.