512

09.08.2024

YSTÄVÄLLINEN IHMINEN

Ystävällisyys on aivan liian vähän arvostettu empatian muoto: vaikka olisimme täysin eri mieltä, voimme silti olla ystävällisiä toisiamme kohtaan! Kuittaamme huomenna 50 vuoden avioliittotilin Heikin kanssa. Matkalle mahtuu intohimoa ja reipasta riitelyä. En valitse kumpaakaan: intohimo leiskahtaa ja lopahtaa ja riitely voi jättää loppuelämän haavat ja arvet. Valitsen ystävällisyyden, joka kestää arjen yksitoikkoisuutta ja juhlahetket turvallisesti ja tasapainoisesti.

Amerikan presidentinvaalit näyttävät, miten käy, kun ystävällisyys heitetään tarkoituksellisesti nurkkaan. Hävettää, että maailman viisaat ja merkitykselliset käyttäytyvät kuin pahimmat työpaikkakiusaajat. Tämä ei vetelisi yhdelläkään työpaikalla! Julkinen solvaus näyttää olevan vallitseva käytäntö, mutta mielestäni se ei likaa kohdetta vaan sanoja suustaan syytävää kilpakumppania. Haluaisinko, että minua johtaa ja ydinsodan nappuloita hoitaa ihminen, joka ei osaa käyttäytymisen perusteita! Minut on kasvatettu siihen, että oma ääni annetaan aina varteenotettavimmalle vastustajalle. Silloin, jos voitto osuukin omalle kohdalle – se on vasta oikea voitto!

Vielä jaksan toivoa monenlaista ja paljon. Siksi aamun päivän Sana lohdutti minua erityisesti. Sanottiin, että usko on luja luottamus siihen – mitä toivotaan. Ei siis sanottu, että usko on luottamus todennäköisyyteen tai ihmismielen mukaan mahdolliseen – vaan siihen, mitä toivotaan. Päädyin päälauseeseen ilman, että olin ymmärtänyt sivulauseita. Muistutan itseäni, että mikäli minusta riippuu, valitsen luottaa Taivaallisen Isäni ystävällisyyteen ja kaikkivaltiuteen. Ja koska valitsen maailmankaikkeuden Luojan, eivät pienet toivomuksenikaan ole taivaan tahdon vastaisia. Päinvastoin, voin ja saan toivoa, kunhan asiat eivät ole ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Ja lopulta tämä usko vie toivotun tulemiseen. Miten ihanaa!

Raamattu puhuu elatuksen murheista. Olen joutunut pyytämään Herraltani anteeksi sitä, että ajattelen enemmän kauppalistan toteutumista kuin puhun Hänelle. Elatuksen murheet eivät ole ystävällisiä; ne vievät vaivihkaa kauemmas siitä tosiasiasta, että Herrani ja Vapahtajani on jo luvannut pitää huolen jokaisesta päivästä kerrallaan. Hänellä on elämäni mittainen suunnitelma, mutta minulle kerrotaan ykden päivän juonenkulku, ei yhtään enempää – ainakaan tavallisesti.

Ystävällisyys on kuin lämmin sipaisu olkapäästä. Se ohittaa meidät, mutta jättää jälkeensä korvaamattoman – hyväksytyksi tulemisen tunteen ja tiedon.