408

19.02.2024

HUTIMUNKKI

Minulla on eno, joka yliopistossa työskennellessään painotti lasten ja nuorten lukutaitoa jo vuosikymmenet sitten. Lukekaa vaikka maitopurkkia, kunhan luette! Olen täysin samaa mieltä. Jos lukuharrastus on kuitenkin päätynyt kohdalleen – annan vastavuoroisen haasteen. Jos puhelimen räpläys ruokapöydässä on yhteisöllisyyden haaskaamista, on sitä myös vaikkapa sinappiputkilon tuoteselosteeseen perehtyminen kesken nakkikastikkeen nautiskelemista. Ruokapöydässä on tarkoitus seurustella ja käyttää lukemalla saatua tietoa lennokkaiden mielipiteiden ja perustelujen esittämiseen. Voidaankin puhua vuorovaikutuksellisesta lukemisesta: Siinä tosiasiat ja joskus väärä tietokin saavat siivet kertojan persoonallisuuden ja vakuuttavuuden saattelemina. Lukuhetki yhdessä on erinomainen ja yhtä tarpeellinen kuin perheen yhteinen ruokailutapahtuma. Muistan ystäväperheen lapsen ja hänen isänsä lukuhetken. Isä kysyi pojaltaan, että mitäs siellä koulussa tänään opeteltiin. Poika ykskantaan ja ohimennen, että Aata. Mutta isä, tässä lehdessä lukee, että sponsori. Mitä se tarkoittaa?

Hutimunkki syntyi tänä päivänä. Juotiin munkkikahveja. Tarjolla oli sataprosenttisen epäterveellisiä, pyöreitä munkkeja. Minä sain hillolla ja isomummon ja Heikin pullista puuttui hillo. Ulvottii naurusta. Ensinnäkin, hutimunkki on hieno nimitys hillottomalle munkille. Ja toiseksi, ellei meillä ole tänään suurempaa traumatisoitumisen aihetta – kiitetään ja iloitaan. Vaikka toden totta: hilloton munkki silloin, kun sen olettaa sitä sisältävän, on arkinen harmi ja pettymys. Pussiin jäi kaksi odottamaan niistä käytävää kamppailua. Jos löytyy kaksi hutia, ei kummallekaan munkin nappaajalle tule paha mieli. Vai kävisikö sittenkin niin, että molemmissa on hilloa sitä yhtään nuukailematta!

Niin samanlaisia ja kuitenkin erilaisia. Tästä juohtui mieleen ihmisten ominaisuudet, hyvät ja huonot. Aivan käsittämttömistä ja persoonallista syistä jaottelemme ihmisiäkin hutikappaleisiin. Mutta sanokaa minun sanoneen: mistään ei voi tietää, vetävätkö vastakohdat puoleensa vai samanlaisuusko satuttaa sydämen läpätyksiä. Siitä olen varma, että kumpikaan meistä Heikin kanssa ei ole hutimunkkeja, vaikka onkin Jumalan suuri ihme, että olemme mahtuneet samaan pussiin tulevana syksynä jo 50 vuotta avioliitolla mitaten. Heikin toiminta ja päätökset vaativat asian sataprosenttisen tarkastelun. Kaikki vaiheet ja varsinkin epäonnistumisen mahdollisuudet käydään huolellisesti läpi. Siinä vaiheessa itse olen jo epätoivon pyörteissä. Tästä ei tule yhtään mitään. Ja budjetin vaatii yhtä hyvin iso ostos kuin ruuvien ja muttereiden valitseminenkin.Itse

nousen ilmaan asian aiheuttaman innon ja tekemisen malttamattomuuden takia. Pusken, työnnän, perustelen ja kiukuttelen. Eikö nyt jo voitaisi vain toimia ja tehdä. Tämän olisi voinut saattaa käyttöön jo eilen tai peräti edellisellä viikolla. Kaikesta huolimatta on mukavaa ja turvallista, että pussissa on kaveri päiväkahvia odottamassa.