21.12.2023

KARRIÄÄRI

Hatun nosto Olli Rehnille! Jos tänä maailmanaikana miehinen vies ja vieläpä merkittävässä tehtävässä uskaltaa julkisesti sanoa, että juttelee Jeesus Nasaretilaisen kanssa päivittäin – on kysymyksessä sellainen karriääri, että uskaltaa puhutella Putiniakin. Jeesuksen kanssa keskusteleminen on toki kaikkein tärkeintä! Vaaleissa tämä mies tarkoittaa vaihtoehtoa, joka ei jätä mitään sattuman varaan. Jeesuksen perheväellä ei ole sattumia. On vain edeltä valmistettu tie, jota edetään Jumalan suunnitelmien mukaan. Ei voi mennä pieleen politiikassakaan. Ja mitkä loppumattomat voimavarat ja viisaus tulevatkaan samoissa keskusteluissa.

Vielä on aikaa katsoa, mikä kakku on muutakin kuin päältä kaunis. Viimeinen suupala viimeistelee mielipiteen – oliko sittenkin silkkua sisältä. Tehdään siis kaikista tasapuolisesti tarkkoja havaintoja – siis presidenttiehdokkaista. Ja viisain meistä tekee valintansa rukoillen! Muuten mietin, että onko lähipiirissäni sellaista ihmistä, joka tuntee jäävänsä näkymättömäksi. Yksinäiset, väärinymmärretyt, muuten vain kaltoin kohdellut – heitä on kaikissa sosiaaliluokissa. Onko joku, jolle minun on tarkoitus tehdä hyväksyvä ja hyvä mieli. Päivän politiikasta löytyy sellainen poliittinen sissi, että patsasrahakeräykseen laittaisin lanttiseni. Hän on Paavo Väyrynen. Jo yksinkertaisesti se, että hän aina vain jaksaa. Kolhut eivät kompastuta! Hymyhuulin ja sinnikkäästi hän aina vain ajaa omaa agendaansa. No vahapatsas ainakin! Hän on esimerkki meille kaikille lannistumattomuudesta mahdottomankin edessä.

Myyjäiskakut tulivat taputelluiksi. Muokattu mokkapalakakku, aika hieno, vaikka itse sanonkin. Sekahedelmäkeitolle tosin kävi kalpaten. Meillä syödään joulupuuro jo viikolla, että kinkulle jää tilaa. No soppaan nappasin suurukseksi maissitärkkelystä ja sain hyvin harmaan shokkisopan. Perunajauhot olivat luiskahtaneet tavallista kauemmaksi hyllyllä. Kukapa noita pakkauksia joutaa niin tarkasti tutkimaan! Ei se puuron päällä niin kamalalta näytä, että olkoon menneeksi. Sitä paitsi alamäkihän sillä on kaiken matkaa!

Joulumuistot tulivat juttusille! Heikki muistelee jouluista hevosajelua. Puutarhan Pirre oli vanha suomenhevonen, joka veti perässään korutonta työkärrin lavaa. Siihen laitettiin lapset ja vanhemmatkin. Hevosen tuoksu, matkan lompse, natiseva kärri ja Pirren soitto. Varsinkin lenkin alkajaisiksi Pirre soitti Morilaisten marssia! Pirre toi joulun ja kilpaili oikein hyvin Petteri Punakuonon kanssa.

Oma jouluni alkoi valtavasta rättimatosta. Mattokäärö tuotiin sisälle kylmästä varastosta. Kun se levautettiin auki, tuli huoneeseen kylmän hönkäys ja kesän mäntynestesaippuan tuoksu. Kun matto oli lämmennyt pönttöuunin avustuksella ainokaisessa huoneessamme, alkoi juhla. Kyykimme molemmat äidin kanssa maton päällä ja etsimme tiettyjä raitoja. Tuo on kudottu isän vanhasta takista, tuo puserosta ja tuo tuossa on varmaankin housuista. Pieni sormi silitti raitaa ja lähetti mielessään hyvän joulun toivotuksen Taivasta kohti, sinne missä isä on.