Lähetetty Iltasanomiin ja Savon Sanomiin


23.02.2023


NYT TARVITAAN KOULUKUISKAAJIA

 

Kohta yhdeksänkymmentä vuotta täyttävän äitini koulumuistot ja oppimiskokemukset eivät korreloi yhtään

tämän päivän koulutuspolitiikan ja oppimisen kanssa. Koulua käytiin kävellen pahvikengillä. Repussa oli resuisia

koulukirjoja, monen lapsen ja nuoren käsissä kuluneita. Oli ihanaa saada lyijykynä, kumi ja puhdasta paperia.

Kouluruokana olivat omat eväät: leipää ja suolaa. Vettä tuli sentään hanasta. Koulukavereita oli jopa neljäkymmentä

samassa luokassa käsittäen koko inkluusion kirjon – yhden opettajan hoteissa. Näistä olosuhteista ponnistaen

äitini ja hänen ikätoverinsa saivat sellaiset perustiedot ja -taidot, jotka haluaisimme mekin välittää lapsillemme

puhumattakaan korkeasta yleissivistyksen tasosta.

 

Koululaitoksemme on oppimisen ongelmissa lähes kaikilla tasoilla, vaikka meillä on käytössämme uusin

teknologia ja hyvä oppilashuolta. Opettajamme ovat pitkälle koulutettuja osaajia. Oppimista edistävät asiat

ovat melko hyvin, mutta tulokset tyystin toisenlaisia kuin isoäidin aikana. Silloin ei ollut resursseja, mutta tuloksia

syntyi ennennäkemättömällä tavalla.

 

Mikä on vialla, kun hyvin varustetusta koululaitoksesta ei synny luku-, lasku- ja kirjoitustaitoisia kansalaisia?

Senioriopettajana vastaisin ainakin näin. Tukehdutamme lapset ja nuoret informaatio-tulvaan. Kun sisältöä on liikaa, perusteiden oppiminen laimenee ja kevenee. Oleellisimman löytäminen vähemmän tärkeästä on asiantuntijan tehtävä! Myös tarpeelliset toistot jäävät aineistoähkyssä ja

ajan puutteen takia tekemättä. Loppujen lopuksi on vähän sellaisia asioita, joiden on tultava käytäntöön kuin selkärangasta. Opettajan olisikin rohkeasti nähtävä ne asiat, jotka on pakko hallita. Monet muut oppiaineeseen kuuluvat asiat voi jättää tiedonhankintataitojen varaan.

 

Elämyksellinen oppiminen lisää oppimistuloksia ja motivaatiota koko oppimisprosessissa. Rauhallinen tahti jättää aikaa mieleen

painumiselle ja tuo onnistumisen kokemuksia. Luovuuskin kasvaa näissä olosuhteissa. Hyvä opettaja ei ole kikkanikkari ja temppujen

tekijä vaan turvallinen aikuinen, joka aina vaan jaksaa kannustaa, että kyllä sinä osaat ja voit. Ja kun keskustelemme luokalle jättämisen dilemmasta, muistuttaisin opettajia siitä tosiasiasta, että teidän kohdallenne sovellettuna se merkitsisi tulos tai ulos!