Talossa on ovi ja pihassa portti! Minun alue ja sinun alue. Elämme nyt aivan erityistä raja-aikaa. Tässä pihapiirissä näyttää olevan tarkat rajat myös nurmikon leikkuussa. Sulle jääköön pitkä heinä ja punkit, mulle puistosiisti paikka oman oveni eteen. Jokainen hoitakoon tonttinsa ...
Ison kirjan opetuksiin kuuluu käsitys hyvistä naapureista: ne ovat kuin ovatkin Jumalan lahja. Aivan eirtyisesti tähän maailman aikaan on pakko myöntää, että opetus on oikeassa. Rajanaapuruus jos mikä on merkityksellinen asia. Ei tarvitsisi keskustella itärajan aitaamisesta, jos molemmin puolinen luottamus ja rajaloukkaamattomuus olisivat varma nakki. Raja taitaakin olla synonyymi luottamuspulalle! On raja-aika. Tehdäänpä siis raja-aita. Vaan sitä minä tässä odotan, että milloin niin mahtava puolustusliitto kuin Nato laittaa rajat tahalliselle kiusaamiselle ja puliveivaamiselle. Venäjä ja Turkki rikkovat rajoja täysin arvaamattomasti!
Rajaton, vapaa liikkuvuus! Voi mikä ihana utopia. Tästä tavoitteesta ei näytä tulevan totta edes mökkirannassa. Aina on joku kapularastas, joka pilaa hyvät suunnitelmat! Siirrymme häiriköivään hanhipariskuntaan. Pahaa aavistamaton mökkiläinen katseli laiturin laitaa lipuvaa lintukaksikkoa. Miten kauniita ja suloisia. Kipaisempa hakemaan pullan jämät ja heittelen niille. Nopeasti oppivat hanhet herkkuretket ja -hetket. Lihoivat silmissä ja kävivät röyhkeiksi. Tää Truben pulla kuule närästää, eikö olisi jotakin muuta … Jotakin rajaa sentään närästyksen suhteen! Liukkaaksi miinoitettu laituri ja ranta. Hanhipariskunta vartioi reviiriään sähisten ja nokkaa louskuttaen. Eikä siinä kaikki. Sorsaperhe on jo aikaa kadonnut rantaruohikosta kymmenen poikasensa kanssa ja lokit tappelevat tosissaan pesille aikovien röyhkimysten takia. Tilaisuus tekee varkaan ja toiset antavat vielä hyvää tarkoittavaa vauhtia. Ei kukaan kuvitellut pullatuokioiden muuttuvan ikäväksi aluevaltaukseksi!
Tunnustan minä sentään! Pyrin miinoittamaan etupihan erilaisilla kukkapurkeilla tietysti kukkaloistoineen. Sopivasti asettelemalla ne omille paikoilleen saan purkit antamaan tukea hienovaraisille sermeille ja köynnöksille. Jos joku ajattelesi oikaista pihani poikki omille retkilleen – joutuu juoksemaan ainakin sik sakkia ja mutkille. On niissä ihmisissäkin hanhilaatua, että aina vieressä kulkeva kulkutie ei riitä. Meillä ei kyllä tarjota Truben pullaa, kun on paikallistakin tuoretta saatavilla!
Kaikella on aikansa ja rajansa. Vuosikaudet olen opettanut nuorisolle etikettiä ja tapoja. Vaan kovin on vaikeata ihmisen muistaa, että jokaisella on ympärillään sanaton ja näkymätön suojaraja, jota ei saa kysymättä ylittää. Toisilla se on kahden metrin luokkaa, toisilla vieläkin suurempi. Eikä rajansiirto käy laatuun. On ihmisiä, jotka inhoavat puolituttujen halailua, puhumattakaan poskisuudelmista. Ihan niin kuin kunnon kättelyssä olisi jotakin vikaa! On siis rakkautta ja rajoja niin kasvatuksessa kuin arkipäivän käyttäytymisessäkin. Jos malttaa olla ylittämättä rajaa, säästyy selittelyiltä ja rajaselkkauksilta!
Oma rajaselkkaukseni maksoi kolme kiloa kahvia – onneksi siihen aikaan, kun oli vielä tarjouksia ilman ostorajoitusta. Ison talon emäntä Lempi antoi meille luvan leikata eläimille joutoheinää siltä ja siltä alueelta. Kuullun ymmärtämisen perusakateemiseen taitoon luottaen painelimme pellolle viimeisen päälle teroitetun viikatteen kanssa. Suven sulon vieno tuuli ja heinää kaatui rytisemällä. Siistitään vielä tuokin nurkka tuosta, että jää Lempille kaunista katseltavaa. Ja sitten seisoimmekin jo Lempin ovella kahvit kainalossa ja katseet katumuksessa. No ei hätää mitään! Minun syynihän se oli. Olisi minun jo tällä kokemuksella pitänyt tietää ja muistaa, että ei kaupunkilainen erota voikukkaa kaalin taimista. Siinä meni kasvimaa … Mutta saahan noita kasviksia kaupastakin!
Jaa tämä sivu