549

19.10.2024

C´EST SI BON

”C`est si bon, kuiskaa ranskalainen, korvaan kaunokaisen, kun mieli hyvä on!” Nuoruusvuosien aarrearkusta löytyi käsiin vanha, Heikiltä saatu lahja:

Louis Armstrongin single. Vuonna 1969 signeeerattu rakkaudenosoitus oli 14-vuotiaan tyttöystävän synttärilahja. Miten kaunista – bon! Varsinkin, kun levyn toisella puolella sanoitettiin vähän vanhemman poikaystävän mietteet: I will wait for You. Toisen tarpeet ja toiveet sataprosenttisesti huomioon ottava rakkaus on harvinaista herkkua aikana, jossa kuulutetaan: koska minä haluan. Viipyily on romanttisen rakkauden peruspilareita. Vain politiikassa ja työn tekemisessä tarvitsee käydä suoraan asiaan.

Uusi Testamentti vapaasti kerrottuna – tuo vanha palvelija Elävä uutinen opastaa Jaakobin kirjeessä näin: Onko elämässänne paljon vaikeuksia kiusausten takia? Olkaa siitä vain iloisia! Kun elämänne on vaikeaa, teidän kärsivällisyytenne voi kasvaa. Teistä kasvaaa ehjiä ihmisiä ja te kykenette säilyttämään mielenrauhanne ja rohkeutenne kaikissa elämänne tilanteissa. Niin, kärsivällisyys on Hengen hedelmää Jeesuksen seuraajassa – ja miten sitä tarvitsemmekaan. Tällä sekunnilla kasvaneina meillä jokaisella on hurja haaste päästä irti asenteesta mulle ja heti- meiningistä. Pitkä pinna, sepä se, ehkäisee kärsimättömyyden virhearvioita.

Leipäjonot ovat yhteiskunnan pahoinvoinnin indikaattoreita! Hurstin leipäjonot vain kasvavat. Nyt liikutaan jo kohta kolmatta tuhatta hipovissa luvuissa. Jaettava loppuu! Jonottajat saattavat saada enää yhden leivän ja yhden hedelmän vaivasta saapua paikalle. Ei tarvitse kysellä, miten pitkälle apu riittää vaikkkapa vain kolmihenkisessä perheessä. Rooman valtakunnassa ymmärrettiin yhteiskuntarauhan ylläpitämisen tärkeys. Ei se pitkällä tähtäimellä pelitä, mutta laastaria parempi vaihtoehto se kumminkin on. Sirkushuvit tulevat telkkarista, pelkkiä pelejä ja leikkijiä, niitä samoja julkkiksia. Leipä puuttuu. Valtion velvollisuus on tukea leipäjonojen julkaisemaa nälän torjuntaa. Leipä kassissa ei voi muuttua kotiin kannetuksi viinaksi kovinkaan helpolla. Siis perheelle jää jotakin purtavaa huonoissakin olosuhteissa. Onko päättäjät pantava pakkopaastolle ennen kuin he ymmärtävät, miltä kurniva vatsa tuntuu! Voisimme päästä kokonaan pois epäinhimillisistä jonoista antamalla tarvitseville ruokalahjakortteja Kelan toimesta. Rahan jakaminen voi vinksauttaa oston kohteen, mutta ruoka on aina ruokaa eikä kortille myydä alkoholia eikä tupakkaa. Missä ovat tämän momentin varat!

Kärsivällisyyttä jaksaa opetella, kun on kuta kuinkin täysi vatsa. Nälässä ihmisen arvostelukyky pettää ja vastomaiset toiminnot saavat vallan. Pois se siis meistä. Samalla huutelen apuja kolmannelta sektorilta. Neuvokaa ihmeessä ihmisiä, miten ruokataloudessa nyhjäistään tyhjästä. Itse tiukoilla olleena ja olevana kiitän kaksin käsin sitä kärsivällisyyttä tuovaa rauhaa, jossa ymmärrän, että tästä kyllä selvitään. Niiden, jotka ovat sukeltaneet läpi tulikasteen soisi kertovan sitä aloitteleville, että tilanne näyttää itse asiassa pahemmalta kuin mitä se on. Pelko maalaa tahallisen tummat sävyt. Ja konkretia on tässä: Jumala on luvannut pitää huolen yhdestä päivästä kerrallaan. Ihminen, joka kantaa huolta puolen vuoden päässä olevasta eväästä, huolehtii pelkkiä hirmuhuolia toivon ja luottamuksen kadottaen.