03.09.2023

RAHTARIT

Tämän päivän Sana kuului näin: kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain. Rakkauden kultainen sääntö vähän toisin sanoin ja toisesta näkökulmasta: tee toiselle vain se, minkä soisit itsellesikin tehtävän! Mutta että kuormien kantaminen kuvataan Kristuksen lain täyttämisenä. Vaikka laki ja sen noudattaminen ei meitä pelastakaan, kertoo se kuitenkin syvästi siitä, mitä Jumala odottaa meiltä. Lähimmäisenrakkaus! Se on kova taitolaji, jota selviytyjätkin saavat joka päivä harjoitella.

Ihmisillä on niin isot omat kuormat, että he kammoksuvat vielä toistenkin taakkojen kantamista. Ja onhan toki niitäkin, jotka pintaliitoa liitäen kultalusikka suussa eivät kerta kaikkiaan käsitä, että kuormia voi olla olemassakaan. Kun heille sitten tulee taakka, tarvitaan siinä autaja jos toinenkin! Raskainta kuormaa kai kantavat ne meistä, jotka jaksavat aina vain näytellä, että hyvin pyyhkii, vaikka ei pyyhkisikää.

Joskin taakkojen kantaminen on raskasta, on toki niiden kuuleminenkin. Ei muusta syystä kuin siitä, että saattaa tulla esiin sellainenkin uusi asia ja ihmetys itselle, että kuule, minäkin taakoitun tuosta. Enpä ole huomannutkaan, että juuri samanlainen juttu jarruttaa minunkin menoani. Vertaistoveruus on todettu hyväksi arkipäivän avuksi, jotta jokainen saisi perspektiiviä: en olekaan yksin näissä sotkuissa ja mietteissä.

Terapeutit ja samaan kategoriaan kuuluvat lääkärit ja auttajat ovat tämän päivän etsintäkuulutettuja.

Mikäs siinä. Ammattiauttajina ja laajan ihmismäärän läpikäyneinä heillä on näkemystä. En itse ole ollut vastaanotolla, mutta käsitän sen, että on olemassa vaara, että oletamme auttajan keksivän ratkaisun ongelmiimme. Terapeutti taitaa kuitenkin luotsata autettavaa kysymyksiä tekemällä, jotta ihminen itse löytäisi häntä parhaiten auttavan toimenpiteen tai ajatuksen. Terapeutissa lienee sekin hyvä puoli, että hän ei saa läkähdyttää asiakasta omilla kokemuksillaan samankaltaisista asioista. Tyypillisin esimerkki on kahden ihmisen keskustelu sairauksistaan. Toinen etsii empatiaa ja kuulija kertoo seikkaperäisesti omasta hoidostaan. No, tuleehan siinä ainakin se kuuntelijaksi ajateltu autetuksi!

Pelottavaa kuormien kantamisessa on tämäkin. Pitäisi uskaltaa kysyä, että voinko minä auttaa sinua jotenkin. Sitä kysymystä emme oikein tahtoisi tehdä, koska on vaara, että toinen esittääkin toivomuksen tarvittavasta avusta. Aika turha pelko. Oman kokemukseni mukaan kantajaa tarvitseva lähes aina sanoo, että et voi auttaa mitenkään, mutta kiitos, että kuuntelit minua. Kuulluksi tuleminen on parantavaa! Pahinta lähimmäiseltä on tehdä toinen näkymättömäksi. Jos eteen tulee kuuntelemisen tarvetta – jotkut kerta kaikkiaan poistuvat paikalta eivätkä tahdo kuulla. Minäpä tästä lähdenkin nyt tekemään ne ostokset. Ensin kysytään, että mitä sinulle kuuluu. Kun toinen sanoo, että ei oikein hyvää, kysyjä ottaa jalat alleen. Se on rikollista. Älä kysy, jos et oikeasti halua kuulla. Toisen taakan näkymättömäksi tekeminen vie ihmiseltä arvon sen kuuntelijan silmissä. Ja kukapa meistä tahtoisi taakkojensa alla olla vielä arvotonkin: ei yhtään minkään arvoinen!

Kun Kristuksen laki täytyy – ihminen tulee aina rakastetuksi tavalla tai toisella! Mutta kanavia tarvitaan, pelkkiä kanavia, jotka osaavat olla hiljaa korvat oikealle taajuudelle ohjeistettuna. Jos en osaa muuta sanoa, niin sanon ainakin, että rukoilen puolestasi. Ja rukoilen sitten niin kuin lupasin. Haluatko, että tässä vai sitten, kun olen Herran neuvottelussa omassa hiljaisuudessani! 

Huonossa keskustelussa, kuuntelussa ja vuorovaikutuksessa jää tyhjä käteen. Ruokaan asiaa verratessani, voi sanoa, että tänään ei syödä mitään ja huomenna tarjoillaan eilisen tähteitä!