Hokkarit varaston naulasta ja menoksi! Kun ukki näytti 60-luvun alun menopelinsä, ratkesi nauru. Kummmastus olikin melkoinen, kun vaihtokopin tuntematon isä halusi ostaa ukin hokkarit millä hinnalla hyvänsä! Retropelit ja kunnioitettava kuluminen tekivät vaikutuksen: mistä ihmeestä olet voinut hankkia noin mielettömät luistimet? Mutta ukki ei luopunut omistaan. Vuosikymmenten yhteiset luisteluhetket kovine matseineen kentillä, jotka piti usein jäädyttää tai ainakin aurata itse, myisinkö nämä, en ikinä! Kovat on koettu yhdessä eikä kaveria jätetä! Ja vielä se luistelukin sujui nuorten ihmetykseksi. Kun yli satakiloinen mies viilettää kiekon perässä kuin heinähaasia, poikia sekä naurattaa että ottaa voimille. Taklata ei voi tuommoista körilästä ja lätkäsihti on aina osumassa maaliiiiin!
Kinkun sulattelu sujuu monella tavalla. Pääasia on, että voidaan olla yhdessä. Joulu on nyt joka tapauksessa vietetty. Jos siitä joutuu sanomaan, että suoritettu – ei kannata murehtia. Jouluja on yhtä monenlaisia kuin sen viettäjiäkin. Yhtenä jouluna naurattaa, toisena voi vähän itkettääkin. Joulu on sitä samaa elämää, mitä usein arkikin. Mitä suuremmat odotukset, sitä varmemmin jossakin vaiheessa lässähtää. Myötämäki antaa hyvän kontrastin vastamäelle ja päinvastoin, eihän tästä muuten mitään tulisi.
Tänä jouluna koko kansa on nauttinut vanhanaikaisista. On lähetetty 16 miljoonaa joulukorttia ja pelattu tuttuja ja uusia lautapelejä. Katsoin dokumentin Englannin kuninkaallisten joulunvietosta. Eivät ole voineet enää vuosiin pelata Monipolia, koska pelaajat ottavat pelin liian tosissaan ja sitten riitaantuvat niin, että pelinappalut lentävät. Ihan oikea päätös kuningattarelta; eikö tuo nyt riitä, että arkena hoidellaan finanssijuttuja! Sanamato on kuitenkin mainio kielen kehittäjä. Nuoret pistivät parastaan. Kun sanojan sana loppuu vaikkapa DE tavuun, pitää toisen jatkaa sellaisella sanalla, joka alkaa de tavulla. No nyt kyllä häviät! Et ikinä keksi sanaa, joka alkaa de-tavulla. Hä hää, voitan. Et varmasti voita. Ei pidä väheksyä pienempiensä eikä nuorempiensa välkkyyttä. Mitäs sanot: DEBYTANTTI!
Joulut ovat ohikiitäviä ilon ihastuksia. Sattumanvaraisesti nuo hetket jättävät lähtemättömät muistot jopa sukupolvelta toiselle. Itse sain kävellä ihka uusilla kaunoluistimilla suuren rättimaton päällä, joka oli suojattu sanomalehdillä. Ihan muistan sen tunteen, miten kiidin pitkin jään pintaa ja uusi sinisestä sametista ommeltu luistelupuku oli kruununa luistimien päällä! Jos joku olisi sanonut, että sinähän vain seisot huterasti sanomalehden päällä, olisin loukkaantunut sielun sopukoita myöten. Tyttäreni taas on hiihtänyt silloisen suuren tupamme puulattiaa maalittomaksi uusilla suksillaan. Ympäri ja ympäri … ja sitten taas pysähtynyt jatkamaan pakettien aukaisemista. Olin vielä alle kouluikäinen, kun joulupukki toi minulle kaksi ihan valtavaa nallea: ruskea Mörö ja vaaleanpunainen Nillu, sahajauhoilla täytetty. Nuo yli metriset metsän eläimet tulisivat täyttämään koko pienen kotimme, siksi päätettiin kyynelsilmin, että toinen nalleista saisi muuttaa serkkulaan. Voisin käydä silittämässä nalleani milloin vain haluaisin! Pala kurkussa istutin Nillun pulkkaan ja yhdessä äidin kanssa vedettiin tunteisiin käyvä kuorma serkkujen hellään hoitoon. Juurihan sanoin, että jouluunkin kuuluu ilo ja nauru ja sitten ihan yllättäen pieni karvas kyynelkin!
Jaa tämä sivu