29.09.2023

LUUDALLE TÖITÄ

Pihaluuta lakaisee viimeiset kesän rippeet terasseilta. Kesäkukat ovat kuolleet. Muutama krassi ja pensasruusu yrittävät vielä pitää idylliä yllä. Hyvästi kesä. Tule pian takaisin! Ei kiikkasta pitkään aikaan pihakeinussa eikä venytellä aurinkovarjon alla. Ei oikein tahdo vaihtelu pitää iloa yllä. Olisipa kakkoskoti auringossa ja lämpimässä. Mutta kyllä juttu on niin, että mielikuvitusmatkalle on lähdettävä ja katsottava ohjelmaa ihanneasunnosta auringon alla. Niin, että antaa laulaa vaan Hiski Salomaan Tiskarin polkkaa. Luutimisesta tiskaamiseen on monelle vaihtelua ja virkistystä yllin kyllin. Ihan sydämestä kouraisi, kun Nalle lehtihaastattelussa tokaisi, että lama ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei köyhääkään kiinnosta – vaan kun se on pakko elää. Nalle puhuu rikkaita perheitä yhdistäväistä asioista. Rikkaita perheitä! Yritän nyt olla muistuttamatta Nallea rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Tasaus tulee jossakin vaiheessa ellei Nallekin ala miettimään, miten huonompiosaisia voisi auttaa.

Tiedän toki, että kyykin nousee puuhun, mutta kyllä oudoksuttaa, että rantakäärmeetkin kiipeävät oksastoon. Tulee mieleen tsunamin norsut, jotka osasivat ennakoida vesien nousemisen. Jospa rantakäärmeet nyt puhuvat meille. Vedet ovat kyllä nousseet lukemattomissa paikoissa kohtalokkain seurauksin, mutta luonnonkansat saattaisivat aistia näistäkin kohtaamisista tulevia tapahtumia. Niin tai sitten käärmekansa on aloittanut hyvissä ajoin tapain tottumusten muuttamisen evoluution keinoin. Katsokaa nyt tarkkaan luonnontieteilijät, milloin niille kasvaa varpaat ja lopulta tarttumajalatkin. Rantakäärmeetkin ovat lukeneet solutason uutisia, jossa kerrotaan vesien nousevan kuusikin metriä ja peittävän rannikkoasumukset alleen. Että sisämaasta se aurinkoinen kakkoskoti!

Presidenttiehdokas Olli Rehn peräänkuuluttaa kansalaispelvelua kaikille ikäluokille. Kriisiaikana meitä jokaista tarvitaan tavallisten, arkistenkin asioiden hoitamisessa. Vaan eikös tämä jo nyt ole ollut osin käytänteenä. En ole koskaan osallistunut minkäänlaiseen palveluun, mutta jo vuosikymmeniä sitten minullekin tuli kunnasta kirje, että jos kriisiä pukkaa, sinä osallistut majoituksen hoitamiseen. Teollisuuslaitoksilla on kriisiajan tehtävänsä, reserviläisillä omat juttunsa. Näin pienestä kansasta jokainen joutuu osallistumaan, mutta tehtävien nopean haltuunoton takia on toki hyvä, että tietää, mihin palvelukseen on mentävä. Ja mikä mukavinta, jos vielä voisi itse vaikuttaa siihen, mitä mieluiten tekisin. Silloin ihminen ihan itse kehittääkin niitä tietoja ja taitoja, joita mahdollisesti joutuu käyttämään.

Pottupetturi on yhteiskunnan huutomerkki! Heristelemme moraalin sormea röyhkeästä varastamisesta. Totta! Mutta kun kansalla alkaa olla nälkä. Niitä Nalleja on vähän, jotka uhmaavat kolesteroliarvoja sammenmätiä pistelemällä. Toisen huutomerkin piirrän tähän: miten perunoina muuta ruokaa tai tavaraa petollisesti hankkinut omatoimikassan käyttäjä jäi kiinni. Lehtitiedoista ei käy ilmi, että olisi jäänyt kiinni itse teosta. Kuiteista näkyi, että on ollut kova perunoiden tarvis. Kuitista kyllä jää jäljennös yrittäjälle ja bonusasiakkaista koko ostokertomus. Mutta miten valvonta on suunnattu niin, että tuhansista asiakkaista juuri tämä henkilö jäi haaviin? Vaan ei kai tämäkään ole tekoälylle temppu eikä mikään! Se varoittaa ja hälyyttää liian monesta perunapussista. Kaljaa se ei osaa kytätä, koska sitä kulutetaan muutenkin liikaa.