507

01.08.2024

ONNEA JA ILOA

”Tie valmis on, voit löytää sen – keskellä kysymyksien ...” Laulun sanat ovat totta: isomummon tie on kestänyt 90 vuotta ja kysymyksiin on vastattu. Matriarkkamme kielsi jyrkästi juhlimisen: ketään ei ole enää elossakaan ja kuka minua sitä paitsi muistaisi. Tällä kohtaa tuli virhearvio. Vaikka olen vuosikymmeniä nuorempi, on pakko todeta, että minua ei olisi muistanut niin moni. Kiitos äidin puolesta kaikista teistä juhlijoista, vaikka juhlaa ei saanut viettääkään. Postikortit, soitot ihan Lontoosta asti, lukemattomat viestit ja iso, ihana kukkalähetys rakkaalta ihmiseltä! Ja arjen soljuessa tulee varmasti niitä piipahduksia, joillle olemme luvanneet keittää kotoisat korppukahvit – kun on sen sopiva aika. Juhliessa näkee elämisensä jäljet. Jos lähimmäiset muistavat, on jotakin tullut tehtyä hyvin ja oikein!

Tarkka katsoja huomaa jotakin hupaisaa kuvasta kukkalähetyksessä – vaikka yritettiin olla niin cool. Hienoa ja tyylikästä yritettiin, mutta hassua tuppasi tulemaan. Kuvakulma on niin sommiteltu, että kukkapuskalle kasvoivat seepran korvat. Ikimuistoinen ikuistus ja muistutus siitä, että huumori kultaa! Mutta yhdessä postikortissa oli valtava elämänviisaus. Roomalaiskirjeen sanoja mukaellen lähettäjä kirjoitti: ”Ratkaisevaa ei ole siis se, mitä ihminen tahtoo ja ehtii – vaan se, että Jumala armahtaa”! Äiti on ollut tahtoihminen ja ehtijä kuin maantiekiitäjä. 90 vuoden perspektiivillä kokemuksesta tiedän, että monessa mukana olleena, äidin turvakallio on aina ollut Ikiaikojen Jumala. Siis parasta mahdollista matkaseuraa.

Nämä 90 vuotta ovat myös todistus rukouksia kuulevasta Jumalasta. Kun pikkutyttönä polvistuin pienen yksiömme lattialle ja rukoilin, että älä hyvä Jumala ota äitiäkin pois, koska sitten minulla ei ole ketään – rukous on todistettavsti kuultu ja toimeen pantu. Parivuotiaana läksin isän haudalta äidin kanssa käsi kädessä. Siinä lumessa tarpoessa tulin kysyneeksi, että onkos meillä enää kotiakaan? Äiti lupasi, että on – eikä ole pettänyt lupausta yhtenäkään päivänä. Perästä kuuluu, sanoi torventekijä. Lähtöjuhlaan äiti on aina haaveillut trumpetin kirkasta sointia.