09.04.2023
KIRJOITETTU ON!
Tänä pääsiäisaamuna moni meistä on Marian hämmentyneissä tunnelmissa. Ovat vieneet pois minun Herrani enkä tiedä, mihin ovat Hänet panneet. Tyhjä hauta! Surun valtaamana Maria seisoo pois vieritetyn hautakiven luona ja kuulee lämpeän kutsun – Maria! Etkö muista, mitä minä teille sanoin … Ylösnoussut Jeesus, ilmielävänä. Vie sanaa toisillekin!
Kristityt ovat maailman vainotuin kansa. Miten ihmeessä täysin pyyteetön rakkaus voi saada toiset, hyvääkin tarkoittavat ihmiset raivoihinsa! No, eipä se johdukaan ihmisistä, vaan vastustajasta, joka voi toimia itse tai ihmisten välityksellä. Tänä pääsiäisenä ajoitus on ollut mestarillinen. Tiedotusvälineet ovat antaneet tilaa tuotoksille, jotka pyrkivät vesittämään täysin Raamatun auktoriteetin: se on vain kokoelma aikanaan laadittuja raapustuksia, joita on muokattu uudelleen ja uudelleen. - Se ei ole mikään pyhä kirja! Täällä Savossa Wille Riekkinen esittelee liberaaliteologian sisältöä, jossa pyritään osoittamaan, että Jeesusta sovittajana ja pelastajana ei millään voida sijoittaa saavuttamaamme tieteelliseen kuvaan maailmankaikkeudesta. Ei tietenkään voida, sillä ihmisen tieto on rajallista, joskin jossakin määrin lisääntyvää. Jumalan tieto luodustaan on taatusti oikein ja meillä on vielä matkaa kuljettavana sen tutkimisessa.
Kirjanoppineet tekivät Jeesuksen aikana kaikkensa turhentaakseen Hänet kaikilla elämän alueilla.
Samaa työtä tekevät tämän päivän kirjaviisaat, jotka uskovat ammentavansa itsestään ja toisistaan enemmän kuin Jumalasta. Nopeampi tie on tulkita toisia ajattelijoita kuin käydä Jumalan neuvonpitoon hiljaisena ja nöyränä oppimaan ja ihmetellen löytämään. Kristillisyyttä voi oppia ulkopuolelta, mutta se jää kuolleeksi sanaksi. Vain Kristuksen perheenjäseninä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa Hänen kanssaan voi omistaa tiedon ja elää sen varassa.
Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä. Sana on siis Jumala itse. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, miksi Jeesus erityisesti painotti Sanan merkitystä. Hän eli ja toimi maanpäällistä elämää, että kirjoitukset kävisivät toteen. Kirjoitettu on! Mitä jää jäljelle, jos kristillisyydestä erotetaan kirjoitukset. Eipä taida jäädä muuta kuin kristillinen perinne ja tapakulttuuri. Jos me tyydymme tähän, voivat muut kulttuurin osa-alueet oikeutetusti kysyä, millä oikeudella kristillisyys on saanut verotusoikeuden. Eikö kaikkien kulttuurin osa-alueiden pitäisi tasavertaisesti pärjätä lipputuloilla tai veikkauksen voitoilla!
Kirjoituksilla on poikkeuksellisen tärkeä tehtävä. Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että
Jeesus on Kristus, Jumalan Poika – ja että teille uskon kautta olisi elämä Hänen nimessänsä!