518
21.08.2024
KORPPU TÄSSÄ TERVE
Hiljeeeeeennä hyvääää iiihminen! Kamala sinun jalkoja. Miten niin. Minulla on kuule sierot sääret! Siero on lapsuuden sanastoa ja tarkoittaa hoikkia ja kohtuullisen pitkiä kävelimiä. Sierot tai ei, mutta ne ovat yltä päältä veressä. Juu, niin olivatkin. Toisen säären nahka roikkuu nyt jonkun jossakin. Onneksi ei ollut päänahka! Verta oli siinä joutumisessa tahriintunut toiseenkin sieroon. Että on ihmisellä niin kova vauhti ja menemisen meininki, että ei koko peukalon kokoista puuttuvaa palaa huomaa. No, puhdistusta ja pyyhettä ja laajaa laastaria. En kuuna kullan valkeana tiedä, mihin jalkani tölväisin. Tämä on huono puoli sellaisesta elämästä, jossa ei omaa napaa mietitä ja kuvata kaiken aikaa. Vaikeutensa kullakin!
Tässä tohinassa eksyin myös korpusta. Pistää naurulle, että on mummolassa sellainen ruoka, jonka nimeä ei aina edes muista – sellainen harvinaisuus se on. Annatko mummo kaakaon kanssa niitä, mitä ne nyt olivat – korppuja. Sokeri-kaneli-korppuja! Nykyajan lapset tietävät sipsit ja muut rouskuvat – vaan olipa mummolla kiva yllätys. Vanhanajan tuiki tavallinen korppu! Kyllä sananselityspeli saa nyt ihan uuden ulottuvuuden!
Ja tästäpä juohtui mieleeni, että kuullun ymmärtäminen on aikuisilta ihan hakusessa. Zmartasta soitettiin. No, hei vaan, mutta en nyt halua enkä ehdi ryhtyä tähän puuhaan, mutta kiitos, että soitit. Anteeksi, mutta tiedättekö, millä asialla minä soitan. Totta ihmeessä tiedän, ethän ole ainut laatuasi. Soitat lainojen koroista ja kilpailuttamisesta. Siis kiitos ei, mutta kuitenkin, että soitit. Ei mennyt perille. Kun me voisimme, jos te voisitte ja pankit yrittäisivät voida. Aloitetaanpa alusta. Juttu on kuule yksinkertaisesti näin. Katsohan syntymävuottani. Kun on tämän ikäisestä ihmisestä kysymys, pankit kilpailevat vain siitä, kuka pääsee tappioitta minusta eroon. Olen pankkimaailman roska. Käyttävät myös synonyymejä riskiarvio ja uhka ja luottotappio. Vanha ihminen on rahamaailmalle arvokas, jos hänellä on omaisuutta ja varallisuutta ja öky eläke. Ellei ole, muuttuu olemattomaksi. Että kiitos nyt kuitenkin, että soitit.
Näin ne vain loppukesän päivät pätkähtelevät. Tyttäreni ajaa työhön mustikkarahka auton katolla. Siellä se iloisesti keikkuu töyssyt ja hidasteet. Jos putoaa, niin todistettavasti putoaa kadulle oikein päin ihan kuljettajan oven viereen. Mustikkarahkarasia, joka on koulutettu esimerkillisesti.
Itse istun Heikin etupenkillä ja nautin kyydistä. Oltiin valoissa ja seurattiin iloista cityoravaa. Aikansa sottailtuaan se ylitti kadun suojatietä pitkin – mutta päin punaista valoa. Oli siis orava-keltanokka liikenteessä. Hyvä näin: päivän piristävä performanse laittoi pallean liikkeelle ja hieroi sydän. Tulisipa siitä sydämellisempi!