26.07.2023

PILLITTÄJÄ

Otetaan oppia blogikuvan aihepiiristä. Tämä kärhö ei suostu kasvamaan sammutetuin luhdyin. Kun lamppu on sammunut, se kasvattaa sellaisen siemenkodan, että sitä voi kutsua vaikka villavakaksi tai silkkikukaksi. Ja varsinkin, kun se keksi laittaa kaksi kukintoa liki toisiaan – syntyi ihmeteltävää kenelle hyvänsä. Tämä kärhö löytää mahdollisuuksia sieltä, missä moni muu alistuu siihen, että kaikki on menetetty. Eipä pillitä menneen kesän kukkia, ei!

Automaattilinjalla voisi työskennellä pillittäjä laittamalla mehupillin oikeaan koloseen. Mutta tästäpä ei ole kysymys. Savossa pillittäjä on itkun tuhraaja – niiskuttaa ja antaa kyynelten valua. Meidän perheessä pillittäjä liittyy ihan muuhun. Se johtuu kai siitä suuresta draaman tajusta, jota sukuamme Spedeä myöten on siunattu lupaa kysymättä. Meillä ei pillitetä kainokyyneleitä. Meillä itketään vuolaasti ja äänekkäästi nikahtumiseen asti, kohtalokkaasti, täysin murtuneena vesiputouksena. Naurun kanssa on sama remakka. Vieno hymy huulilla jää meiltä huomaamatta. Meillä raikuu, hohottaa, pyrskähtelee pallean pitämisineen kiemurteluineen kaikkineen. Naurussa ei ole mitään naisellista eikä akateemista. Yhtä hyvin kuin kyyneleet nauru kumpuaa alkukantaisesta olomuodostaan suoraan, kuuluvasti ja kainostelematta. Miksi jättää kokemus puolitiehen vain kuviteltujen sosiaalisten sääntöjen takia. Makea nauru ja karvas kyynel ovat ehtajuttu niiden oikeissa viitekehyksissä!

Pillittäjä on meillä jotakin, jota voi imeä pillillä. Hassuttelu alkoi siitä, että … No, ensiksi on sanottava, että insinööri ei lue koskaan käyttöohjetta eikä kotitalousopettaja laimennusohjetta. Olipa purkin tai paketin määre mikä hyvänsä, vettä laitetaan tuntumalta – ja aina taatusti liikaa. Sanovat, että meidän äiti se raahtii laittaa vettäkin runsaasti. Riittää kaikille! Ensimmäinen pillitys syötiin liruna kauhalla mätettävänä hernekeittona. Kun pyysivät pilliä ensimmäistä kertaa, olin vähällä suuttua. Pinaattipillityksen kohdalla jo nauratti. Oikeassahan he ovat. Ja tästä seurasi hyvääkin. Kun pöytäseurueen jäsenistä yksi päätti hörpätä osansa suoraan lautasen reunalta – ei voinut moittia. Piti keksiä hyvä ja pitkälle kantava opetus. Ai, sinä pisteletkin keiton aasialaisittain: hörppimällä kipon reunalta. Kulttuuriteko. Jos mummo keittää oikein löysän puuron, voidaan aamulla syödä afrikkalaisittain. Siellä hyvin löysä puuro hörpitään mukista. Ja retkelle on kautta aikojen suomalaisittain laitettu soppa tai suurus termariin pilkkireissua varten. Kylläpä on mukavaa, kun on monenlaista!