PALA KURKUSSA! Kanto kaskessa! Tie pystyssä! Moninaiset ovat vastoinkäymisiä ja vaivaa kuvaavat sanonnat. Energikriisi on nostanut ne uudelleen esille.

Kaikkien kuningatar Elisabeth II näytti esimerkkiä, miten toimitaan, kun hämmentävät ja hankalat asiat kohtaavat meitä. Kääritään hihat ja ryhdytään työhön. Hän toteutti kauniisti ja kirjaimellisesti tämän totuuden: se, joka teistä haluaa olla suurin, olkoon kaikkien palvelija. Maailmalle tapahtui jotakin hänen poismenonsa myötä. Vanhempien kuollessa sanotaan, että jälkeen jääviltä katosi tuulensuoja. Niin kävi briteille ja koko maailmalle. Elisabeth sieti ja kesti omaa 70 vuotista oksanreikävuoroaan hymyhuulin ja valittamatta, periksi antamatta. Nyt on toisten vuoro katsoa ja kokea, vuotaako paatti! Olkoon niin, että vaikka kuningatar itse pääsee lepoon, arvot ja asenteet, joita hän nurkumatta noudatti – saavat elää.

Luulen, että arvostus Elisabeth II kohtaan oli yksi syy, että pidäke paljoon pahaan pysyi paikallaan. Kuin yhteisestä sopimuksesta päätettiin jaksaa odottaa kuningattaren valtakauden päättymistä ja vasta sitten aloittaa uusi maailmanjärjestys, se suuri pamaus: joka nollaa kaiken ja aloittaa aivan alusta. Maailmasta tulee aivan toisenlainen. Alkusoinnut ovat jo soimassa ja loppumusiikki valmiiksi suunniteltuna!

Meitä jokaista nollataan pankkitiliä myöten. Vai miten on selitettävissä se, että valtio haluaa auttaa kovaosaisia tukien ja järjestelyjen avulla: mökin mummo ja tavallinen keskituloinen perhe saa muutamia euroja ja energiayhtiöt tekevät suunnattomia voittoja tukirahoineen kaikkineen. Jotenkin rahavirrat vain aina kääntyvät niille, joilla jo on, millä mällätä. No, valtaa pitävät eivät tarvitse mihinkään mökin mummoa eivätkä tavallista perhettä, mutta energiaa he vielä toistaiseksi tarvitsevat. Kovaa puhetta! On ja aiheesta. Keskiluokkaisesta, koulutetusta väestä ei ole vallassa oleville muuta kuin haittaa. Koneet tekevät kohta kaiken työn. Tarvitaan vain harvoja ja valittuja koneiston käynnissä pitämiseen. Luku- ja kirjoitustaitoiset ja ajattelemaan opetetut ovat häiriötekijöitä. Tarvitaan vain köyhät alttiisti palvelemaan vaikka vain ruokapalkalla. Eivät hyväosaiset sentää ihan kaikesta itse selviä: luuttuamisesta, pensasaidan leikkaamisesta, aamupuuron keitosta …

Kun nyt kohta kärvistellään kylmässä – totutellaan, että kohta kärvistellään myös ruokakaupassa. Ruokaa ja lämpöä riittää rikkaille, ei meille kaikille. Uskokaan tarpeeksi ajoissa, että elintarvikkeet ovat kohta kultaakin kalliimpia. Meillä on elävät esimerkit silmiemme edessä. Miten luulette afrikkalaisten rikkaiden selviävän nälkäalueilla? Hyvin! Kyllä ruokaa on, jos vain on rahaa ostaa sitä.

Jumala näytti minulle näyn, miten hallava hevonen hyppäsi ruokapöydillemme. Hyppää varmasti. Minua ei tarvitse uskoa, mutta Raamattua soisin jokaisen lukevan ja uskovan. Sotien ja kulkutautien lisäksi ja ohella tulee päivä, jolloin päiväpalkalla saa yhden leivän. Se on inflaatiota se!

Meillä on vain yksi selviytymisen tie ja mahdollisuus: Jumalaan luottaminen ja turvaaminen. Jumalaa eivät kahlitse valtaa pitävät, inflaatiot eikä kaiken tarpeellisen puuttuminen. Hän on sama Jumala kuin israelilaisille erämaassa. Hän saa veden virtaamaan kalliosta ja mannan tippumaan taivaasta. Hänellä on lohdutuksen ja avun halu ja syli! Sitä minä vaan meinaan, että miksi yhä ihmiset harovat hiuksiaan ja kiemurtelevat koettelemuksissaan. Apu on tässä ja nyt tarjolla kaikkine ihmeineen. Suurin pula onkin nöyryydestä ottaa vastaan rahatta ja vastalahjatta.

Jaa tämä sivu