30.11.2023
SISÄINEN LAPSEMME
Joulu kirvoittaa esiin sisäisen lapsemme: jo vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään! Ihana asia, että lapsenmielisyydelle on vielä sijaa. Tähän vuoden kierron aikaan asetumme samalle viivalle jälkikasvun kanssa. Kun syksy on väritetty aikuisille tarkoitettua värityskirjaa, tuo joulu tullessaan kalenterit ja pienen pakettien odotuksen ilon. Kalentereista puheen ollen – kyllä on kiva keksintö saada puurokalenteri suklaisesta puhumattakaan. Vaan vielä on tehostamisen varaa kekseliäisyydessä. Miten olisi miesten sukkakalenteri? Entäs tyttöväen kosmetiikkalenteri? Korukalenteri? Kalja- ja karkkikalenterit ovat jo olemassa ja teekalenteri. Voisiko valokuvaliikkeet tehdä omista vuoden kuvistamme – kuvakalenterin, jonka voisi vaikka kehystää tai laittaa katselukirjaan muulloinkin ihasteltavaksi. Lapsille on kirjakalentereita. Miten olisi mietelause kalenteri tai kalenteri, joka opettaa sanan vierasta kieltä joulukuun ajan jokaisena päivänä. Eipä tuota tiedä, kenelle voi kajahuttaa yllätystervehdyksen. Ja poliittiselta saralta puolueet voisivat laittaa kalenterin vuoden varmoista lupauksista. Palapelikalenteri on mainio juttu: palapeliin hurahtaneille vain päivän määräannos tuhannesta palasta. Kyllä panee odottamaan seuraavaa päivää ja maisemamaalauksen valmistumista. Minulla on kalentereista mukavat muistot. Kun oma tyttäremme kuului kalenterikansaan, tehtiin isoon vasuun numeroituja paketteja. Jokaiselle päivälle oli jokin kääre, jonka saattoi rapistella auki. Vielä aikuisempanakin tuli toivomus tehdä samalla tavalla ja toinen kalenteri parhaalle ystävälle. On saanut nykertää. Mutta ihanin asia on heittää pönötys nurkkaan ja taantua lapsuuden hyviin muistoihin ja kokemuksiin. Kalenterit ovat kivoja!
Tonttuilun takana on vakava joulun sanoma! Tiedätkö, mitä hoosiannassa oikeastaan laulat ja mitä adventti tarkoittaa? Kaupallisen ja sadun kuorrutuksen alta löytyy, jos haluaa , joulun suuri sanoma. Adventti tarkoittaa Herran saapumista, tulemista. Ja hoosiannaa laulaessamme tervehdimme Häntä pyynnöllä: oi auta, pelasta. Monen mieli on tehnyt pakomatkan joulun sisällöstä. Mutta ne ovat olemassa ja löydettävissä! Herramme saapuu ja auttaa ja pelastaa joka päivä, kun huudamme Häntä avuksemme. Oikeastaan juuri tämän takia voisimme sanoa totena ja todellisuutena, että meillä on joulu joka päivä!
Ja lahjankin voi saada yllättävältä taholta! Olette lukeneet rikkoutumisista ja karkaavista sormuksista. No ei kahta ilman kolmatta. Mokkula alkoi temppuilla ja yskiä eikä päästänyt meitä nettiin. Sitä siinä mummon verikokeen ottamisen yhteydessä keljutin näytteen ottajalle. En pääse mihinkään ja pitäisi kyllä päästä. Minä tiedän! Onko teilla älypuhelinta? Heikillä on! No sen kautta voi ottaa yhteyden tietoavaruuteen ilman mokkulaa. Näytäpäs. Painetaan tästä ja tuosta – ja autetuksi tulimme. Mikä verraton vehje, vaikka se korvan hipaisusta ja sormen väärästä värähtelystä katkaiseekin turhat turinat. Olen selittänyt, että meillä ei ole puhelinaikaa. Harhahipaisut ja sormitikka tekevät vain tahallaan kiusaa. Terveydenhuollossa puhutaan asiakkaan kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta. Nyt voin sydämestäni sanoa, että tämä palveluyksikkö hoitaa mummot ja muut. Kiitos! Sytytetään siis ensimmäinen kynttilä. Mitä sinun luukustasi löytyikään!