467
05.04.2024
KÄÄNTEINEN LOTTOVOITTO
Keltaiset tarharuusut odottavat paketissaan kodinhoitohuoneen lattialla. Piikittelevät siis puutarhuriaan sekä henkisesti että fyysisesti. Mutta ei voi istuttaa takatalven uhkauksien alle. Parempi odottaa viikko kuin etsiä uusia taimia kissojen ja koirien kanssa. Jospa kerrankin olisi enemmän älyä kuin sitä polttavaa intoa!
Kerron nyt käänteisestä lottovoitosta. Lottoon liittyy harvinaisuus: että pitikin sattua. Voitto tulee siitä, että osalliset jäivät henkiin. Jos joku vielä väittää, että meillä ei ole taivaallista varjelusta, puhukoon metsän pensaille. Ajatelkaa laaja piha-alue, josta on viime vuosina poistettu valtava perenna. Nyt paikalle nousee koira-aitaus. Yksi aitapylvään tassu osuu juuri siihen kohtaan, jossa kulkee ikivanha talon sähkön syöttö. Kaikki muu sähkö- ja kaapeliverkosto kulkee ihan muualla. Tästä johdosta ei kenelläkään ollut minkäänlaista tietoa. Tolpan tassu siis osui vanhaan johtoon ja vei sähköt itseltä ja naapurilta. Saimme neuvon kaivaa kaapelin esiin, kun ensin oli sähköille tehty jokin kiertojuttu. Sinne siis lapioiden kanssa sohlaamaan. Kunnes tuli tälli kipinöiden kanssa! Kuopasta löytyi kyllä kaapeli, puhelinsellainen, ikivanha sekin, lankapuhelimelle laitettu. Mutta vieressäpä olikin toinen, se sähköä syöttävä ja kipinöivä kuin kyykäärme valmiina hyökkäykseen. Siihen putosivat pelit ja rensselit! Korjaustyö aloitettiin yötä vasten vaarallisuuden takia. Jos johto olisi ollut uutta versiota ilman suojaavaa kuparijuttua, olisi kaivajalta ollut henki pois. Kiitos Taivaalliselle Isälle, että Hän suojaa omiaan silloinkin, kun me emme mitenkään edes käsitä vaaran olemassaoloa. Kyllä juttu on niin, että elämää kestää niin kauan kuin on Taivaasta aivoiteltu: päivälleen, tunnilleen ja hetkelleen. Kiitos turvasta Herra!
Ja mitä blogiin tulee – se siis jatkuu, koska vältyttiin sekä surulta että kuolemalta. Onko tämä lukijoille voitto vai häviö, jää itseltäni ikipäiviksi tietämättömyyden hiljaiseen varjoon.
Puolassa pidetään vaalilupaukset toisin kuin meillä. Kun lapsille luvattiin, että voiton saattelemana loppuvat kouluista kotiläksyt – niin tehtiin mukisematta. Ja lapset ja nuoret kertoivat sen, minkä ammattikasvattajien ja kasvatustieteilijöiden olisi pitänyt tietää alusta alkaen. Lapset tarvitsevat stressitöntä aikaa koulupäivän jälkeen, aikaa toisilleen ja ulkoilemiseen ja urheilemiseen ja ennen muuta omaehtoiseen leikkiin. Uskottaisiinpa meilläkin tämä vanha totuus. On sietämätöntä että aikataulutamme lapset suorittamiseen kaiken uhallakin. Onko ihme, että jälkikasvumme väsyy ja turhautuu. Urheilustakin on tehty hampaat irvessä suoritettavaa voittosaattoa sen sijaan, että vietettäisiin iloista yhteistä vapaa-aikaa. Totuus tulee lasten ja imeväisten suusta, jos ylpeydessämme ja osaamisen uhossamme pysähdymme kuulemaan. Aloitettaisiin nyt edes siitä, että viikonloput varjellaan läksyttömiksi!
Tässä on otettava kantaa vielä avaruuden elämän kysymyksiä herättävään ilmenemiseen ja todellistamiseen. Missä ovat maan teologit, ne kirjaviisaat, joiden pitäisi ottaa kantaa tähän kysymykseen. Laitan nyt maallikkotietouden tulille ja kerron Raamatun opetuksesta. Kyllä on elämää ihan ihmettelemättäkin! Taivaan avaruudet ovat täynnä useimmiten näkymätöntä elämää. Raamattu puhuu henkivalloista. Ovat Jumalan joukot enkeleineen ja paholaisen varustukset demoneineen. Molemmat voivat esiintyä ihmisen ilmiasussa. Demonit valitsevat myös eläimen valheasun osaksi ilmenemistään. Aihe on laaja, mutta asiaa ei saa tekemättömäksi millään. Aaveita ei ole, mutta pahoja henkivaltoja on jokaiseen lähtöön. Tietämätön voi joutua ällyytetyksi!
Useimmissa ruusuissa on piikki – pistävä! Sen mielessä pitäen kurotan lämpöä ja valoa kohti! Ja ainut vaaraton lämpö ja valo löytyy Jumalan sylistä ja käsivarsilta.