551
20.10.2024
KULLATUT KEHYKSET – 02
Jos olisin syntynyt keskelle buddhalaista kulttuuria, olisin ehkä päätynyt juhlinnan kohteeksi. Ulkoinen habitus on erehdyttävä. Ja kuitenkin kysymyksessä on savolaissyntyinen tyttövauva, jolla oli hyvä ruokahalu. Kaikkea koottua ei toki voi panna lapsen syyksi, sillä ruokavalio oli sodan jälkeen vielä pitkään, pitkään köyhä valkuaisaineiltaa. Niinpä minäkin sain lehmänmaitoa pieniä määriä ja loppu ravinnontarve tyydytettiin kaurasta keitetyllä limalla. Se kyllä soljui ulos pullosta, kun isoon tuttiin tehtiin hyvän kokoinen reikä. Tämän kuvan pitäisi saada nykyiset kauramaito-valmisteiden käyttäjät kauhun partaalle. Olen siis varoittanut!
Näyttävää vauvaikää ei tyystin voi panna puolipula-ajan tiliin. Putosin näet myös lujaa ja korkealta. Ei nuori äiti voinut käsittää, että työpöydältä lattialle käy niin kova vauhti pelkästään keittiön seinästä varpailla vauhtia ottamalla. Tömps ja kamala parku. Että oli noista fylleistä se hyöty, että mitään näkyvää ei pahemmin rikkoutunut. Ja tuli lopulta sekin aika, jolloin paino oli hirvittävän vähän: vain korvat karkasivat lyhtypylvään takaa näyttäytymään.
Perheen esikoinen on nimensä suhteen suuressa merkityksessä. Jokainen haluaa oman ehdotuksensa mukaan. Kummitäti ehdotti Kerttulia – Kerttuli Kankkunen, ei sitten niin ikinä. No Irkku-täti halusi Irmelin. Miten miellyttäisimme häntä. Luulen, että nimeämisen kamala stressi vaikutti tähän päätökseen. Auvisen maatilan vanha vihainen hevonen näytti tukkatupsuineen kuulema ihan minulta. Sitä kutsuttiin Tuijaksi. Ja niin nimi tuli sovituksi ja lopulta annetuksikin. Mutta vielä suvun kantanimi: Liisa, se oli saatava mukaan. Heureka: Tuija-Liisa Irmeli. Sitä nimeä siis kantaisin koko ikäni! Ei nimi tyttölastakaan pahenna. Itse asiassa nimi on haastanut minua kaiken aikaa. Tuija tarkoittaa elämänpuuta, joka paratiisissa ainavihantana ruokkii ja parantaa sitä nauttivat paratiisin asukkaat. Jos voisinkin elää niin, että eläisin nimelleni kunniaksi! Tuija - elämänpuu, Liisa – Jumala on valani ja lopulta Irmeli – mahtava, suuri! No, tulihan se sieltä.