438

21.03.2024

RAHAN REIKÄ

Konkurssiaalto koettelee! Ihmettelen minä, että yhtä aikaa etsitään uusia työpaikkoja ihmisille ja puhutaan siitä, miten Suomi nousee vain työtä tekemällä. Samalla annetaan elinkelpoisten yritysten mennä konkurssiin sillä seuraamuksella, että työpaikkoja häviää hirvittäviä määriä. Eikö valtiovallalla ole mitään apua tähän hullunkuriseen tilanteeseen! Lakot aiheuttavat sen, että ne vähätkin täällä vielä toimivat, lähtevät muualle – eikä kukaan uusi kyllä investoi paikkaan, jossa työn tekeminen voidaan lopettaa milloin tahansa. Nyt ei pitäisi etsiä syyllisiä, vaan kaikkia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja. Siinä suuria odotellessamme voimme viihdyttäytyä Trumpin ulosottokahnausta katsellessa. Kysymys on vain mittasuhteista: toiselta puuttuu miljoonia, toiselta muutama tuhatlappunen tai sentti. Molemmille tulos on yhtä kurja ja kehno. Eniten harmittaa se, että asioille voisi ihan pienellä viiveellä vaikka mitä. Mutta kun yksi aloittaa dominoefektin, kaatuu siinä Trump yhtä varmasti kuin maailman onnellisimman kansan osakaskin.

Hurstinkin ehtivät haastaa syytteeseen asiasta, joka on aiheuttanut vaaraa terveydelle tai hengelle. Lehtitiedot ovat niukat ja kommentointi kielletty, asianosaisilta nimittäin. Tuntuu, että Amerikan meininki on rantautunut meillekin. Kuka yrittää saada hyötyä ja korvausta siitä, mitä leipäjonosta on kotiinsa kantanut. Jos Hurstin ruoka-apu joutuu vaikeuksiin sen tähden, että osa lahjoitettavasta ruuasta on epäkuranttia – ovat maailman kirjat menossa sekaisin. Tämä juttu näet päättyy siihen, että valittajalle ja monelle muulle jää luu kouraan. Hurstin tuomitseminen tarkoittaisi, että yksikään ruoka-apu ei ota enää syytteeseen joutumisen riskiä. Hävikkiruuan jakaminen loppuu. Siitä kärsivät ensisijaisesti asiakkaat.

Tällä jutulla on suurempikin kuvio. Jokainen kauppa voi tahattomasti – niin kuin Hurstin ruoka-apukin aiheuttaa asiakkaalle terveyden tai hengen vaaran. Moni ruuan sisältämistä terveysriskeistä on piilossa sekä myyjältä että tavaran ostajalta tai vastaanottajalta. Kukaan ei voi antaa sataprosenttista taetta siitä, että elintarvike on ehtaa alusta loppuun.

Jos hävikkiruoka haetaan roskiksesta, syömisestä vastaa yksin käyttäjä. Pitäisikö Hurstin nyt jakaa ruoka roskiksina käyttämättömistä roska-astioista välttääkseen uudet syytteet. Olisiko silloin sanomattakin selvää, että jos otat, vastaat myös siitä, mitä pistät poskeesi. Jokaisen on oman turvallisuutensa takia katsottava tarkoin, mitä syö – olipa ruoka herkkukaupasta tai ruokajonosta. Ihan pelottaa, että ennakkotapaus saa EU:n innostumaan uudesta direktiivistä, jonka pumaskat kyllä tekevät hävikkiruuan antamisen niin hankalaksi, että apu varmasti loppuu. Siinä tapauksessa yksi laittaa lapun luukulle ja valtiovalta alkaa hoitaa jonoja, joissa annetaan apua ruokajonoista toiseen jonotukseen siirtyneille ihmisille. Meiltä puuttuu niin paljon viisautta. Ja itseltäni ehdottomasti – enhän itseasiassa edes tiedä, mistä Hurstin tapauksessa on kysymys. Vastasin siis, vaikka ei kysyttykään!