17.07.2023
RAILIN PILARIT
Osaatteko osallistua ahdinkooni? Olen joutunut koko elämäni kahlaamaan läpi itsestäänselvyyksien, jotka kerta toisensa jälkeen ovat osoittautuneet lähes ylipääsemättömiksi. Onnittelen itseäni, sillä vanhenevan kansankynttilän imagolleni ei liene syntynyt ihan toivotonta arviointia. Sillä nythän on niin – kuten on tapana aloittaa – että allakka, kello, saldot ja sen sellaiset numeromahdottomuudet ovat nimien muistamisen ohella vaatineet kohtuuttomasti töitä. Ensimmäisen esimaun sain jo kansakoulussa. Kirjoitin tehtävään, että heinäkuussa ei enää ole lunta. Ensin huusi äiti ja sitten opettaja, että mitä tälle vihkon sivulle on tapahtunut, sinähän olet repinyt sen irti. Mitä tuota selittämään, että odotapas kun marraskuuhun päästään. Eikös se sato silloin sada laariin – vai miten se nyt olikaan. Silloin puuttuu toinenkin sivu!
Tämä vuodatus johtuu siitä, että soitin hevoskastanjasiskolle. Sattui olemaan hänen syntymäpäivänsä. Hälytyskellot eivät soineet edes silloin, kun puhuttiin leivoskahveista. Harmittelin vain, että on pelkästään kaupan pullaa. Kohta päästiin asian ytimeen: sinä et milloinkaan ole muistanut minun syntymäpäivääni. Otan huomautuksen vastaan vastaanpanematta. En ole muistanut. Masennuin, kun yritin lähettää onnittelukorttia Päivi-tädilleni. Kovasti kiitti, vaikka olikin Pälvin päivä. Yritystä on ollut, mutta onnistumisia tuppaa puuttumaan. No mutta eipä hätää mitään. Minulla kuule oli ainakin jonkun juhlan aavistus … Lienen katsonut liikaa puutarhan pelastajia, kun vaihdoin ikkunaa pimentävät päivänsinet saksien ihan uuteen kasvupaikkaan. Laitoinhan sinulle juuri kuvankin. Nyt ne kukat nuupottavat mustia pilareita kiiveten. Tulee vihernurkka tai seinä tai muu törmäilytasanne. Mutta komeaa odotan. Koska en muistanut laittaa korttia enkä onnitella – nimetään nyt nämä pilarit synttärien kunniaksi Railin pilareiksi! Mitäs sanot. Voi olla, että olet ainut, jolla on pilarit pihassa Savon sydämessä. Kyllä kelpaa näyttää kuvia hevoskastanjaväelle eksoottisesta sisaresta ja sen pilarikeksinnöstä. Eikös persoonallisuus ole kova sana paremman väen keskuudessa, vaikka mersua ei olekaan eikä tilaa ponille.
Numerot ja määreet saavat minut piiloutumaan, mutta verbaalinen iloittelu astumaan estradille.
Senat voivat mennä sakaisin, mutta tilanteen tasalla ollaan. Vaikeata on olla hiljaa, kun sisin syytäisi kielikuvia ja uimarannan pikkumiehet pelkkää potaskaa. Saako puuttua kasvatukseen vieraiden, mutta saman kylän lasten elämässä. Kun seisoo uimavahtina toista tuntia, voi vaikka kuoria sanallista sukupuolielinten saastaa iholta. Aina vain parempi, mitä kovemmalla äänellä ja useammalla toistolla. Hiljaa ovat vain sen hetken, kun pää on veden alla, mutta kuplista päättelen, että jotakin kiroiltavaa pinnan altakin löytyy. Pitkä sylky saatesanoilla. No, en puuttunut. En ole töissä vaan eläkkeellä. Surin kyllä – että tästäkö se miehuus alkaa. Mihin se sitten päättyykään, kun tyttölapsetkin veettävät vimmatusti. Tähän kyllä puutuin. Älkää lapsikullat mesoko siellä laiturin alla. Sinne on moni hukkunut. Uskoisitte nyt, että tuo on vaarallista! Mitä tuo mummo oikein pupattaa, kuulitteko te ...tana!
Tiällä muaseuvulla ( murretta, ei tuhmia sanoja ) ei ole kunnollista prosenttimyynnin second hand- kauppaa. Sitä kaipaisin kovasti. Että olisi ainakin melkein uutta lappujen kanssa myytävänä tai sitten tosivintagea kauniisti tarjolle laitettuna – kohtuuhinnalla. Ja aitoa antiikkia! Semmoinen ihana lonimiskauppa ja arteen etsimisen kauppa. Loniminen tarkoittaa Savossa katselua ja tavaroiden hipistelyä. Kuka siis perustaa Prossa – ketjun? Älä osta upouutta ennen kuin olet käynyt Prossassa.
Mitä kaikkea sitä vielä voisikaan tehdä, jos saldossa olisi erilaiset luvut ja elinvuosia pitempään kuin normaalissa elinajanennusteessa. No pääasia, että en joudu lukemaan mainosta: myydään vielä käyttökelpoinen mummo! Ja kaiken kukkuraksi: hyvää syntymäpäivää sisko!