420

01.03.2024

AVAINKYSYMYKSIÄ

Tuntuupa juhlalliselta johdatella ajatukset suurten elämänkysymysten äärelle. Kuulutko siihen joukkoon ihmisiä, joka ajattelevat, että hyvän ja merkityksellisen elämän ensisijainen pointi on olla onnellinen. Harva laittaa listan kärkeen, että hyvän elämän rakennusaineita on velvollisuuksien täyttäminen. Ja suurin osa meistä kelluu siellä jossakin välimaastossa onnea etsien ja velvollisuuksia hampaat kirskuen tehden ja toimittaen. Vastoinkäymisten kohdatessa voimakkain sanoo, että elämä on; eteen päin, sillä jos on huonoa, täytyy olla hyvääkin. Tälle seisakkeelle joutuessaan on hyvä mahdollisuus kysyä itseltään: miten vaihdan valttämätöntä suuntaa. Elämästäni ei saa eikä täydy tulla väärien valintojen surkeiden seuraamusten summaa! Se palaa, joka ei katso tarpeelliseksi huomata, että jo kovin kuumottaa.

Elämme arkiharhaa! Sydän ja myötätunto puhuu meille hyviä ja tärkeitä. Suu sanoo ne ääneen ja toistaa monta kertaa toivotusten kera. Mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Sanoista ei seuraaa tekoja! Puhemylly on vienyt meidät luulemaan, että sanominen on jo melkein kuin tekemistä. Mutta olenhan minä huolissani siitä ja siitä ... mutta jos tarkastelet tilannettasi, että ovatko tekosi vieneet huolenaiheitasi johonkin suuntaan – no, ole rehellinen äläkä selittele. Tämä on yksityisen elämän harha hyvyydestä, samoin koko ihmiskunnan valhe itselleeen siitä, että yritämme muka ponnistella oikeampaan suuntaan. Itse asiassa se ei olekaan surkein, joka tehdessään tekee myös virheitä. Surkein on se, joka puhuu ja lupaa, mutta ei kuitenkaan ryhdy yhtään mihinkään sanojensa vakuudeksi.

Elämisen kulku se vain rullaa radallaan: Stubb syntyi presidenttiyteen, Navalnista tuli iankaikkisuusolento. Molemmilla oli ja on avainkysymyksensä ihmisille ja yhteiskunnalle. Ja vasta historia selventää, miten sanat ja teot ovat tukenee toisiaan. Oletpa kulussa tai sen katkeamisen hetkellä asioiden tai koko elämän suhteen, siirrä katse edessä olevaan. Katse eteen! Ei taakse muutoin kuin silloin, kun tarvitset todistaa itsellesi, että Jumala on kuin onkin pitänyt sinusta huolen kaikkien koettelemustesi kestossa. Eteen päin on elävän mieli. Jos menet terapiaan, harkitse tarkoin vanhan kauhomista ja kääntelyä, sillä sen anti on turhan usein kosto ja katkeruus. Miksi penkoa vanhaa, joka on jo menneen talven lumia, elettyä ja kiitollisena sivuutettua. Vanhaa pengotaan vain silloin, kun joku asia kaipaa anteeksiantoa! Minusta sellainen terapia, joka istuttaa ihmisen oman elämän kompostiin, ei ole hintansa väärti. Kompostista kuuluu sen antamien kokemusten ja voimavarojen turvin kasvattaa hyvää ja onnellista. Kyllä suurikin komposti voi olla hyvän elämän kasvualusta, kun katsomme sitä mahdollisuuksien emmekä menetysten silmin.