506
30.07.2024
RAUHANRANTA
Rauhanrantaa toivotan jokaiselle! Rauhan Minä annan teille, Minun rauhani, sanoo Herra! Kuinka toivoisimmekaan, että saisimme kokea sen kokonaisvaltaisesti. Enkä nyt tarkoita sotimista, sillä sen minkä ihminen tietoisesti aloittaa on hänen vallassaan ja valinnassaan myös lopettaa. Rauhanranta on tämä psalmilaulajan sanoin: katso, Herra on minun auttajani. Tämän jaksamme kokemustemme perusteella ainakin tiedostaa ja myöntää, toiset jaksavat myös uskoa alusta loppuun saakka. Kas sielu tekee pitkäaikaisellekin Jeesuksen seuraajalle tepposen, varsinkin väsyneenä ja pitkittyneissä vaikeuksissa. Sama psalmi jatkaa: Herra on minun sieluni tuki! Tarvitsemme turvakokemuksen, joka seuraa sielunelämän tukemisesta. Hötkyily ja hätäily erinäisine pelkotiloineen ja kauhukuvineen on vain Herran pelastettavissa. Vain Herra voi sanoa: tulkaa Minun tyköni kaikki raskautetut, Minä annan teille levon. Rauhanranta löytyy Jumalalta ja lepo samasta lähteestä! Ihminen ei voi tehdä eikä harrastaa sitä minkä Jumala vain voi antaa kaikille haluaville.
Muistelen vanhan saarnamiehen opetusta uskosta johon Jumala mielistyy. Kuvakertomuksena asia löytyy israelilaisten Punaisen meren ylityksestä, kun egyptiläiset hönkivät pakoon pyrkivien niskaan sotakoneineen ja aseineen. Punaisen meren ranta ei ollut rauhanranta israelilaisille vähäisen uskon takia. Jumalalle ei ollut temppu eikä mikään halkaista merta jaloin kuljettavaksi. Ihminen tarkastelee ongelmia omista lähtökohdistaan ja voimavaroistaan – siksi sielumme taantuu tukea tarvitsevaksi. No. Israelilaiset kulkivat läpi heille avatun tien suunniltaan pelosta ja pääsivät vastarannalle. Aallot vyöryivät egyptiläisten päälle: asia oli loppuun käsitelty Jumalan puolelta. Ihmisen osuus koko tarinasta vain on vaillinainen. Saarnamies selitti, että israelilaisten olisi pitänyt puhjeta riemuun ja kiitokseen jo silloin, kun vasta seisoivat meren äärellä. Se olisi osoittanut oikeata uskoa! Luotamme sinuun Herra, että tässäkin tilanteessa Sinä pelastat lapsesi vaarasta ja vanhingosta! Israelilaisetkin tanssivat ilosta ja kiittivät Herraa, kun ensin olivat kokeneet pelastuksen. Oikea usko on luja luottamus siihen, että Herra hoitaa – silloinkin, kun tilanne näyttää täysin toivottomalta ja mahdottomalta. Rauhanrannan hedelmä on kypsä vasta, kun oivallamme tämän ja teemme siitä totta omassa elämässämme. Voisinpa ilahduttaa Herraani kiittämällä silloinkin, kun sieluparka vain tahtoo parkua ja huutaa kuulematta ja näkemättä edessä jo siintävää apua ja vastausta!