407
18.02.2024
ELÄMÄLLE KIITOS
Tänä aamuna aamulauluksi ajatuksiini annettiin ihmeellisen ihana Violeta Parran esittämä
Gracias a la vida. Tunnemme sen helposti Liisa Tavin esityksenä ja Pentti Saaritsan sanoittamana. Tämä on niin harvinainen herkku, että en ole kohdannut sitä vuosikymmeniin. Siis Laululle kiitos ja ennen kaikkea muuta sen Lähettäjälle. Pakostakin ajatus miettii, että mitä Herra haluat sanoa minulle tällä valinnallasi! Ihmeellinen vaikutus sillä oli: kyyneleet valuivat ja nauru kupli ulos. Mutta onhan elämä ihmeellinen sen kaikissa muodoissaan! Haluan jakaa tämän hyvän ja koskettavan hetken kanssasi:
Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Sain lyhtyä kaksi, kun niillä katson,
erotan selvään kirkkaan ja mustan,
korkean taivaan, sen tähtisen pohjan,
läpi ihmisjoukon miehen, jonka tahdon.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Sain siltä kuulon leveän virran,
se imee öin ja päivin liverryksen, laulun,
jylyn, naputuksen, haukun, sateen pauhun
ja ne hellät äänet, joilla minua kutsut.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Sain siltä äänen ja kirjainten muodon.
Ne sanoiksi yhtyy ja lausuu selvään
nimet äidin, veljen, ja valon heittää
sille tielle, jota yksin kuljet.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Jalat, joilla kuljin uuvuttavat matkat
kaupunkien halki, poikki lammikoiden,
arojen ja hiekan, vuorien ja soiden,
lattias poikki, pihas puutarhoiden.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Se sydämen antoi, joka ilosta takoo,
kun kasvavan huomaan ihmisten taidon,
kun pahasta irti näen hyvän ja aidon,
kun silmies syvää kirkkautta katson.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon
kun sain siltä naurun, sen vierelle itkun.
Niin erotan selvään onnen ja tuskan,
jokaisen laulun läikkyvän pohjan,
yhteisen laulun, jota itsekin laulan.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon.