496
06.07.2024
YMMÄRRYSIKÄ
Millä mittaisimmekaan ihmisen kypsyyttä ja elämän kantokykyä! Ikä on vain numero, vaikka se näyttää rajoittavan olemistamme merkittävällä tavalla. Pitäisikin alkaa puhua ymmärrysiästä! Joskus lapsi laukaisee sellaisen elämän totuuden, että oksat pois. Monesti pitkään ikään juuttunut ei ole oppinut kokemastaan yhtään mitään, vaan osoittaa kypsymättömyyttä ja harkitsemattomuutta. Joskus olemme niin ylikypsiä, että ilmiselvyydet ohittavat meidät partaansa nauraen. Kyllä ihmisyys on yhtä ihmettelemistä!
Monet puhuvat kokemuksen rintaäänellä ja vakuuttavat, että tietävät, koska ovat eläneet juuri sellaisissa tilanteissa. Mutta entäpä, jos ovatkin eläneet ihan hullunkurisesti ja vääriä valintoja tehden. Kokemus se on kommelluskin! Olenkin tehnyt sellaisen huomion, että kumarassa kulkijat ovat parhaita vertaistukijoita. Niin kauan, kun ihminen korskeasti jakaa pääasiallisesti kirjatietoa, on parasta pysyä sivummalla. Kun kulkee pystypäisen rinnalla kuurukulkua, sattuu nenä kaikkitietävän napaan - eikä lohduttavaan olkapäähän. Kurahörpyn ihan oikeasti niellyt tietää, että kylläpä maistui pahalle, mutta ei siihen hyvässä lykyssä kuole.
Sadepäivät jättivät aikaa pisarapohdinnoille. Asiansa osaava ymmärtää kysyä, että mihinkäs tämä tie minua vie. Mitä itse asiassa tavoittelen ja ovatko valintani viemässä minua oikeaan suuntaan vai harhapolkuja tallaamaan. Entäs riskit sitten. Kompuroijat ovat oppineet, että ihmisten antama viisaus on vain ihmisviisautta. Tarvitaan enemmän. Tarvitaan taivaallista tietoa ja varmuutta! Siksi osa näistä matkaajista on kuin onkin jo pitkän matkan taittaneena älynneet pysähtyä ja kysyä: Herrani ja Vapahtajani – olenko sillä tiellä, jonka Sinä olet suunnitellut ja valmistanut. Kun ihminen tallaa taivaltaan Jumalan tahdossa, kaikilla asioilla on merkitystä. Mikään ei ole sattuman varassa. Tämän tiedon varassa voi kulkea vakaasti kuurussa tai pystypäin, miten milloinkin on käsikirjoitukseen kirjoitettu.
Paljon yli puolet elämästä eläneenä hekottelin hoksaustani. Ettäkö en olisi kuullut lukemattomia kertoja, että päämäärä ei ole tärkein – vaan matka sinne. No hautausmaan kiviaitaa ihaillessani päähän pätkähti tämä totuus. Jos tuo ristein somistettu laani tuossa on määränpää, on matka totisesti paljon tärkeämpi!
Päätän kesähassutteluun, joka alkoi kuivaa haukea peratessa. Mitkä paikkakunnat sinusta ovat kaikkein kivoimpia. Mitä siihen meikäläinen muuta kuin: kulta pieni – mummo tykkää Kermankoskesta ja Voinsalmesta – niillä kun saa makoisaa ruokaa!