Syntymisen ja kasvamisen iso ihme! Luonto puskee ihmettä tuutin täydeltä ja ihmisen sydän ilahtuu ja pakahtuu. Kiitos keväästä! Kevät, ota minuakin kädestä ja annetaan palaa; suussa sulavia ja sydämessä palavia niin kuin mummon pikkuleivät. On ihanata ylistää, sinua Jumalallme ja laulain kiittää armoas, hyvyyttäs kohtahamme! Ja sulakoot jo lumikasat ja tulkoon lämpö. On sietämätöntä tietää, että puutarha on auki ja hanki patiolla!

Näinä päivinä on puhuttu olemassaolosta ja omakuvasta. Kuka määrittelee, mikä ja kuka itse kukin on. Sietäisi leskenlehdenkin harkita kuvansa uudistamista; kovin on kalseata kantaa moista nimeä. Miltä kuulostaisi piennaraurinko tai keltainen silmänisku tai lumenhyvästelijä? Onko kukaan kysynyt leskenlehdeltä, kenen leski vai leski ollenkaan. Vaan eipä ole nimi kukan kauneutta pilannut. Aina yhtä iloisesti lapset tuovat kauniin kimppunsa keittiön kippoon laitettavaksi.

Kyllä se on kuulkaa niin, että Jumalan jälkeen jokainen määrittelee itsensä. Vaikka kurjat kaverit ja työtoverit yrittäisivät maalata mustaa tai valkoista – syvältä sisältä jokainen tietää olonsa ja elonsa. Lähtökohta on harvinaisen demokraattinen! Jumalan täydellinen luomistyö sinussa ja minussa. Sitten Jumalan yhteydessä elävän ihmisen ihme: Kristus meissä, kirkkauden toivo. Ei voi paremmaksi panna. Kaikki on alkanut hyvästä. Älä siis tyydy vähempään. Ollaan vajavaisia täydellisiä ja puutteenalaisia upporikkaita! Toista samanlaista ei ole olemassa. Määritys on täydellisen ainutlaatuinen. Uskotaan ja omistetaan se. Kohti elämän kevättä, ystävät!

Jaa tämä sivu