447

02.04.2024

VOITTAMATONTA VOIMAA

Aloitetaan taas arjen askelissa! Miten pitkäkin loma voi aina tuntua liian lyhyeltä. Vaikka kyllä arkikin on kivaa, kun siihen taas tottuu. Kellomuutos ja lomamuutos yhtä aikaa saavat melko mukavasti elimistön sekaannusta aikaiseksi.

Pääsiäisenä virisi ystävien kesken hyvä keskustelu. Pääsiäisen sanomaa ja tarkoitusta selvenneltiin ja keskusteltiin kirkon tilasta ja ihmisten olosta. Esitettiin kyllä melko tärkeä kysymyskin. Jos pääsiäisen sanoma on Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen juhla, mitä pääsiäismunat ja muu pääsiäiskrääsä sitten tarkoittavat! Hyvä huomio. Pääsiäismunilla ei ole yhtään suurempaa merkitystä pääsiäiseen kuin tontuilla Kristuksen syntymään jouluaikana. Näillä mukana viilettävillä lisukkeilla saattaa olla perinnearvoja ja symboliarvoa, mutta sanomaa ne eivät selitä, pikemminkin sekoittavat.

Nuoret miehet kiinnostuvat yhä enemmän kristinuskosta. Se on hieno juttu, mikäli he päätyvät syvään päähän, ei tapakulttuurin ja fiilistelyn uskonnolliseen olotilaan. Uskonto ja kristillinen usko ovat kuin yö ja päivä toisiinsa verrattuna! Uskonto ja sen komento kuuluivat jo aikoinaan fariseusten ja kirjanoppineiden elämään kaikkine käänteineen. Usko on tavattoman yksinkertainen Jeesus-ystävyyden ilmentymä ilman muotomenoja ja monenlaista melua.

Nyt tarvitaan voittamatonta voimaa! Pahuus saa sellaisia mittasuhteita, että emme oikein enää tahdo kestää. Eniten pelottaa pienimpien puolesta. Miten heitä voi suojella ja millaiseksi maailma tästä vielä muuttuu. Yllätys tämä tila ei kuitenkaan ole. Sanan mukaan paha pahenee ja pyhä tulee entistä pyhemmäksi. Katsojan näkemys riippuu siitä, kummasta leiristä kukin katsoo. Jos mielit olla turvassa, suojaudu joka päivä pyytämällä Jeesuksen Veren voittamatonta voimaa ja suojaa itsellesi ja läheisillesi. Se ei ole kirjarukousten esittämistä monikäänteisin sanoin, vaan yksinkertainen pelastusrenkaan laitto kaiken sen ympärille, mikä meille on tärkeää. Jeesuksen Veri voitti kuoleman vallan. Sama Veri voittaa myös demonisen arjen ja kaikenlaisen pahansuopuuden. Jeesus on ainut, joka voi ottaa kopin sinusta. Ihmisen oma voima naurattaa vastustajaa. Se kyllä antaa ihmisen puuhata mieluiten väsymykseen asti. Kun voimat sitten loppuvat, kiinnittää paha kahleensa viimeistä kuoliniskua varten. Paha ei sääli ihmistä muuta kuin niissä tilanteissa, joissa se harhauttaa etsivän ihmisen ohi Jeesuksen.

Pääsiäiskeskustelu nosti mieleen Konstantinus Suuren – Sekoittajan. Tämä valtias kyllä suosi kristinuskoa, mutta ei tehnyt pesäeroa pakanuuden suhteen. Kristinuskon arvot olivat käyttökelpoisia, kun piti saada rauhaa ja järjestystä koko imperiumin alueelle. Jotta kukaan ei suuttuisi, sekoitettiin Jeesus-usko ja pakanuus sellaisilla tavoilla, että kaikki saattoivat osallistua loukkaantumatta. Täältä juontavat tapakulttuuriimme kuuset palloineen ja pääsiäismunat uutta elämää symboloivine viesteineen. Tämän päivän kristinuskon harjoitus on puoleksi pakanuutta. Me vain olemme tottuneet sukupolvi sukupolvelta näihin juttuihin niin, että emme tule ajatelleeksi. Tätä samaa kikkaa tulee käyttämään myös nyt valmistusvaiheessa oleva maailmankirkko: kaikkea kaikille sulassa sekamelskassa.

Nyt on pelkistetyn Jeesus-saarnan aika. Ihmisille on tehtävä selväksi, mikä on pelastuskysymystä ja mikä kirkon omaa opetusta. Sama koskee myös vapaita suuntia. Liitämme perususkonkysymykseen kaikkea muuta ja yrittäessämme tuoda ihmisiä pelastuksen lähteelle, sotkemme ja riitaannutamme asiat ja tarkoituksen toistensa kanssa. Ekumenia voi olla vain ystävällistä käyttäytymistä eri tavalla

ajattelevien ihmisten kesken. Jeesuksesta ei voi ottaa pois mitään eikä siihen saa lisätä mitään. Jeesus on ja me voimme pelastua vain Hänen avullaan. Loput ovat uskonnon harjoittamista; kuollutta, vaikka joskus komealtakin näyttävää toimintaa ilman pelastuspäämäärää mihinkään muuhun kuin helvettiin. Kaunis on kaunista ja tunnelma on tunteikasta – mutta ne eivät pelasta!